POHJAVIRTA

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
923
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 19.4.2025 11:18

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 
 

Tämän ryöppyävän virran alla,
jossa minä elän,
on musta pohjavirta.
Lähde: lapsivesi,
minun elämäni.
 
Sen suunta on määrätty,
ei sitä voi padota,
ei uomaa kääntää.
 
Minä olen vesipyörre,
ryöpsähdän
suvantoon.
 
Suisto rauhan mereen
jonka yllä
yö laajenee.
 
Yö on ikuinen.


 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Ei sentään yö ole enää ikuinen, Utsjoellakaan.
Pohjanvirta on jykevää runokerrontaa ... jämptiä joka sana kuin syvyyden kosketusta : Hyvä !
Tässä pohditaan jo tuonilmaisia. Tuskin koskaan liian aikaisin.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot