Taas se harha, kun olin niin keskittynyt itseeni, sinä hyvästelemättä lähdet, tuntuu kuin minä olisin lähdössä tahtoani vasten itse. Tarraudun hädissäni maahan, eikä sekään enää pidä. Taa se ha ha, ku lin ni n keskit it eni, si ä hy telemättä lähd , tun u in min ol sin lähd ssä ta toani v ten tse. Tarraudun hädissäni maahan, eikä sekään enää pidä. se haha, ku lin keskit iteni, siä hytele lähd, tunu in olsin lähdssä t vten tse. Tarraudun hädissäni maahan, eikä sekään enää pidä. haha, ku keskit iteni, siä hyt le lähd, t u in olsin lähd sä t vt n ts . Tarraudun hädissäni maahan, eikä sekään enää pidä. h a, u k äh s y s . Tarraudun hädissäni maahan, eikä sekään enää pidä. , .
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut