AIKAMATKA

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
923
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 22.4.2025 11:05

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

 

Veturin vihellys,
höyryn puhina sylinteristä,
savun pöllähdys piipusta
ja vaunujono nytkähtää liikkeelle.

Pyörät kolkkaavat tasaisessa rytmissä.

Matkamusiikkia.

Junan mentyä
painan korvani
ratakiskon kylmään rautaan.

Kuunteleen muistoja menneiltä ajoilta.

Veturi, ruostuva muistomerkki
vanhan, punatiilisen veturitallin seinustalla.

Kuulen,
kymmenien vuosien jälkeen,
kiskojen kolkkeen yhä.

Höyryjuna matkalla sinne takaisin,
mistä minä silloin lähdin.
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Nostalgista muistelua, juohtuu mieleen laulu "Juna kulkee vaan.." 
raiteet resonoivat pitkään
jos osaa kuunnella

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot