PEILIT

Tässä viimeisessä vaunussa
vain me kaksi
istumme vastakkain asetettuina,
niin kuin ei muualla tilaa olisi,
toistemme kuvat,
huulet tiukasti yhteen puristuneet,
ja silmät, jotka eivät halua nähdä
peilikuvaansa.

Juna hyökkää pimeään.
Kuusien mustat rungot kaatuvat
oikealle ja vasemmalle.
Mykkinä, minä ja sinä, toistemme peilikuvat
tuijotamme menneeseen ja tulevaan.

Määräasema: Pääkallo.
Ratapiha tyhjä ja pimeä.
Tuuli lakaisee roskia.
Ristiin pinottuja ratapölkkyjä
louhitun kallioseinämän alla.
Asemarakennuksen ovi lukittu,
ikkunat umpeen naulatut.
Me, toisemme peilikuvat,
kuljemme tuskien taivalta ikuisesti
samaa menneen ja tulevan rataa
takaisin lähtöasemalle.