Ilman rajaa ilta menee
- yö saapuu.
Tuntuu turvalliselta
kuin olisin osa tätä maisemaa,
niin kuin tuo rantakallio,
jota pienet laineet hellästi nuolevat.
Järviruo’on huojunta,
hidas yötanssi.
Salmen yli metsän sisään ei enää näe.
Se kätkee sisälleen salaisuuden.
Metsän kirja, yöksi suljettu,
ja heijastaa tummat kantensa veteen.
Istun laiturin reunalla.
Laineet huljuttelevat jalkapohjiani.
Vesi on vielä lämmintä.
Elokuun yö, kuu kasvamassa.
Vedän syvään henkeä ja huokaan
- haavan lehvikössä kohahtaa.
Pieni, viileä tuulenvire,
paljas iho nousee kananlihalle.
Ajattelin soutaa saaren ympäri.
Kierrän sen vain ajatuksissani
vanhasta muistista
rauhallisin aironvedoin.
Vesi liplattaa laiturin alla.
Sinimusta pilvi alleviivaa kuun.
Olen levollinen.
Huomisesta en tiedä.
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Onpa todella henkeäsalpaavan kaunis runo elokuusta.
Sivut