Musica antiqua.
Äänten harmonia
kiertää huonetta
hitaasti,
hitaasti.
Tunnit,
päivät,
vuosisadat
– viisisataa vuotta
tänä päivänä
menneeen ajan lempeä henkäys,
verhon hulmahdus,
sateenkostea tuuli läpi huoneen,
käden iholla hetken viileä tunne,
kevyt kuin lapsen suudelma
kynttilän liekki
lepattaen hiipuu,
viimeinen nuotti
viipyillen syntyy
aikansa musica nova
ja luovan käden tauko
nuottilehdellä.
Puun oksat keinuvat
ikkunan alla,
ja elävien lehtien kahiseva
harmonia mundi.
Yön hiljaisuus,
syvä indigo.
Uusi aamun rusko
ja nouseva iätön
musiikki.
Äänten harmonia
kiertää huonetta
hitaasti,
hitaasti.
Tunnit,
päivät,
vuosisadat
– viisisataa vuotta
tänä päivänä
menneeen ajan lempeä henkäys,
verhon hulmahdus,
sateenkostea tuuli läpi huoneen,
käden iholla hetken viileä tunne,
kevyt kuin lapsen suudelma
kynttilän liekki
lepattaen hiipuu,
viimeinen nuotti
viipyillen syntyy
aikansa musica nova
ja luovan käden tauko
nuottilehdellä.
Puun oksat keinuvat
ikkunan alla,
ja elävien lehtien kahiseva
harmonia mundi.
Yön hiljaisuus,
syvä indigo.
Uusi aamun rusko
ja nouseva iätön
musiikki.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Toimii hyvin, myös lukijalle, joka ei musiikkitermistöä tuntisikaan.
Minulle runon loppu kohdasta "Yön hiljaisuus..." alkaen kosketti erityisesti.
Ilmavaa ja aistivoimaista koko runo.
Sivut