ELOKUUN YÖ

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
923
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 19.4.2025 11:18

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

Ilman rajaa ilta menee
- yö saapuu.

Tuntuu turvalliselta
kuin olisin osa tätä maisemaa,
niin kuin tuo rantakallio,
jota pienet laineet hellästi nuolevat.

Järviruo’on huojunta,
hidas yötanssi.

Salmen yli metsän sisään ei enää näe.
Se kätkee sisälleen salaisuuden.
Metsän kirja, yöksi suljettu,
ja heijastaa tummat kantensa veteen.

Istun laiturin reunalla.
Laineet huljuttelevat jalkapohjiani.
Vesi on vielä lämmintä.
Elokuun yö, kuu kasvamassa.

Vedän syvään henkeä ja huokaan
- haavan lehvikössä kohahtaa.

Pieni, viileä tuulenvire,
paljas iho nousee kananlihalle.

Ajattelin soutaa saaren ympäri.
Kierrän sen vain ajatuksissani
vanhasta muistista
rauhallisin aironvedoin.

Vesi liplattaa laiturin alla.
Sinimusta pilvi alleviivaa kuun.
Olen levollinen.
Huomisesta en tiedä.
Selite: 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Onpa todella henkeäsalpaavan kaunis runo elokuusta.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot