LOPPUMETREILLÄ

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
915
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 19.2.2025 19:46

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

 
Kuljen ajatuksissani.
 
Olen askeleen päästä perillä.
 
Viivytellen hämärtyy.
 
Tulen unohtamaan päämäärän.
 
 
Päivä laskee.
 
Pää painuu
 
punaista taivasta vasten.
 
 
Punaista taivasta vasten
 
puun siluetti.
 
Mahdollisuuksien oksisto,
 
suuntiin haaroittuneet,
 
kansoitetut oksat.
 
 
Pyrähdys.
 
Tyhjät oksat.
 
Lintuparvi
 
               kiertoteitse
 
vaihtaa puuta.
 

 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Syksy on luopumisen aikaa, monella tavalla, mutta on niin kaunista <3 

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot