Yksi nainen

Pelkäsin että ajattelit mun olevan yksinkertainen.
Huomaisit olevan yksinäinen.

Yksinäinen. Yksinäinen. Yksinäinen.

Toistettuna pelkkä vaatimaton sana,
miksi se silti saa
minut kerta toisensa jälkeen
itkemään?

Kuinka paljon jokin niin
näkymätön
voikaan syödä sisältä.

Oletko koskaan tuntenut sitä? 

Ennen pelkkää oranssia, vaaleanpunaista, keltaista,
iloa, onnea, naurua, ilmapalloja, itsetuntoa.
Nyt tilalla mustaa mustaa MUSTAA.
Epätoivoa, peiton alle piiloutumista, haurautta.

Kipua kipua kipua.

Montako päivää täytyy vielä jaksaa
ennen kuin tämä loppuu?
Montako viikkoa, kuukautta, vuotta
että minäkin näen auringon,
muistan miltä nauru tuntuu?

Jaettu makkara torilla, naurua,
sinappia suun ympärillä.

Laiturin päässä ilmassa heiluvat jalat,
musiikkia jonka sanat
kaksi suuta osaavat ulkoa.






Ystävä.