Satoja kilometrejä,
käteni kurottaa,
kurottaa, mutta ei yllä.
Vaikka en voi olla läsnä,
en ole sitä sanomassa sinulle,
mutta tiedäthän kuinka paljon rakastan?
Kauanko kestäisi matkustaa perille,
jos lähtisin seuraavalla junalla,
ehtisinkö ajoissa perille?
Pääsisinkö luoksesi laivalla,
vaikka välissämme on kylmää asfaltia,
ei tietä vesitse, voisiko laivat silti kulkea?
Ja samalla kun rukoilen ihmettä,
minä vapisen pelosta.
Pelkään että on liian myöhäistä, kun saavun,
eihän vielä voi olla sinun aikasi mennä?
En voi antaa sinun mennä.
Tahtoisin silittää hentoa kättäsi,
kertoa, kuinka paljon rakastan.
Ja vaikka laiva on jättänyt jo sataman,
kuuletko kun huudan,
jää.
käteni kurottaa,
kurottaa, mutta ei yllä.
Vaikka en voi olla läsnä,
en ole sitä sanomassa sinulle,
mutta tiedäthän kuinka paljon rakastan?
Kauanko kestäisi matkustaa perille,
jos lähtisin seuraavalla junalla,
ehtisinkö ajoissa perille?
Pääsisinkö luoksesi laivalla,
vaikka välissämme on kylmää asfaltia,
ei tietä vesitse, voisiko laivat silti kulkea?
Ja samalla kun rukoilen ihmettä,
minä vapisen pelosta.
Pelkään että on liian myöhäistä, kun saavun,
eihän vielä voi olla sinun aikasi mennä?
En voi antaa sinun mennä.
Tahtoisin silittää hentoa kättäsi,
kertoa, kuinka paljon rakastan.
Ja vaikka laiva on jättänyt jo sataman,
kuuletko kun huudan,
jää.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Niin tuttu tunne on tuo minullekin ollut,
mutta päättynyt parhain päin.
Kaipuusta ehtiä ennen viimeistä "hetkeä".
Ei kuitenkaan mikään ole lopullista
ajaton on kaikkien meidän elämämme kuitenkin
täällä tai sitten jossain muualla. m