haluan herätä, jonain päivänä
sinulla on saippuaa korvissa
etkä kuule vaikka huudan
nyökyttelet ja hymyilet
luulet että maailma on kaunis
ripsi ripseltä opettelin sinua
ja tatuoin mieleeni muistiin
jokaisen poimun ja jäljen
haluan muistaa
kuljen mieleni kaduilla
sinua etsien, vaikka olet vieressäni
en sinua näe, en kuule
katson liikkuvia huuliasi
ja mietin mihin katosimme
mietin ojentavani käteni
ja tarttuisitko siihen
epäilen haikailen (ja toivon)
Selite:
pitkästä aikaa, enkä oikein tiedä tästä . . .
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hissun, kissun hipsutellen hyvä tulee.
Miten löydän aina jotain omaani runoistasi? No joo, voi johtua siitä, että käytän usein aika tavallisia sanoja mutta muotoilen ne uuteen järjestykseen. Eikä mikään yksittäinen sana, vaan tunnelma.
Toisto paikoitellen häiritsi, mutta muuten ei mitään vikaa. Kauniisti runoilet, kyllä! Mutta mieli - taas tuo sana. Myönnän, että olen itsekin sitä käyttänyt, ja vasta nyt alan ymmärtää ettei se oikeastaan tarkoita mitään. Ainakaan minulle, siis. Älä missään nimessä lopeta sen käyttämistä, jos tykkäät siitä. :) Ripsi ripseltä opettelin sinua. Parasta.