aistin pölyn naamiosi
en tunnista ja pelottaa
tältäkö tuntuu lentää
odotan jo putoamista
näen hymysi saippuakuplissa
yritän tavoittaa, varovasti
katoat siitä huolimatta
kuin mutristus aamuyönkasteeseen
vakuutit olevasi kompassi
aurinkotuuli sen minulle kertoi
kirjoitti pilven reunaan ankkuri
ei haittaa mietin hedelmäteetä läikyttäen
sivelen väriä tähdenmuotoon
toivoksi muillekin onnettomille
sait kyyneleesi pisaroitumaan
kadehdin lammikkoni vierellä
en sanoisi väärä,
kieliopillisesti epäsopiva
Selite:
jokin nyt kyllä mättää =/
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tykkään eniten ensimmäisestä kappaleesta. Runon voi tulkita monella tapaa (ainakin minun mielestäni), mikä siis on hyvä asia. Ymmärrän että kyseessä on henkilö johon ei saa kunnon otetta, mutta mikä kuitenkin osoittaa olevansa seikkailun arvoinen ja iloinen tapaus, mutta joka ei kuitenkaan anna ottaa itestään kunnon otetta. Hieno runo kaiken kaikkiaan!
mukava runo, eihän runon tarvitse olla niin kieliopillisesti oikeinkaan. itse kirjoitan miten se paremmin rimmaa, siitä en aina ole varma onko niin oikeinkaan.
Sanoppa muuta. Kiitos arvosteluistasi