”Höpsö mies
tai poika oikeastaan”,
hymähdän itselleni
huomatessani haaveilevani
lottovoitosta taas kerran.
”Mitä minä,
joka sain syntyä kuusikymmentäluvun
Suomen Karjalassa
sekä varttua keskellä puhdasta luontoa
ja ennen kaikkea elää
rakastavan äitini
hellässä hoivassa ja läheisyydessä
ensimmäiset neljäkymmentäviisi vuotta
sekä elämän kauemmaksi viskaamana
saan yhä nauttia
äitini rakkaudesta ja huolenpidosta
välimatkan päässäkin,
lottovoitosta saisin?”
”Olenhan jo saanut
äitini rakkauden
ja se on elämässä
kaikkein arvokkainta.”
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi