On rakkaus kuin
kaksi kukkaa
jotka kedolla huojuvat.
Päivän paisteessa
sateen tullen
toinen toistansa suojaavat.
Yötaivaalle
syttyvät tähdet
joskus kirkkaina valaisee.
Yhtä kirkas on
silmien loiste
kun he toisiaan katselee.
Kahden heräävät
uuteen aamuun
kuin se oisi ensimmäinen
He tietävät
vanhetessaankin
aito rakkaus on ikuinen.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Ihanan toiveikas, tuore, ja ikuinen on runosi sanoma ;)
Sivut