Kun kukkulan laella kuljen
joskus huimaa sen korkeus.
Kauan kuitenkin pysyä koetan.
On kevyt elämän kosketus.
Kaikki mieltäni kalvavat murheet
on alhaalla kimpussani.
Ilma raikas on korkealla
ja kaikki ruusuiset unelmani.
Vielä hetken viipyä tahdon
olla vapaana huolistani.
Aina ehtii alhaalle mennä.
On nousu takaisin vaikeampi.
Selite:
vanha runo
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tulee mieleeni kallio meri taivas...
Sivut