Seisoo pihan reunalla kuusivanhus.
Nuori se vielä on mielestään.
Myrskyjä kestänyt, naavaiset oksat
joilla lintuset laulavat mielellään.
Siinä se yhä aamuja oottaa
ihan kuin oottelen minäkin.
Vielä kai toivoo näkevän niitä
ja lempeitä tuulia paljonkin.
Elämän tuulet on navakat joskus
oksia, latvaakin heiluttaa.
Yhdessä tässä kuusen kanssa
ollaan kuin kaverit konsanaan.
Nuori se vielä on mielestään.
Myrskyjä kestänyt, naavaiset oksat
joilla lintuset laulavat mielellään.
Siinä se yhä aamuja oottaa
ihan kuin oottelen minäkin.
Vielä kai toivoo näkevän niitä
ja lempeitä tuulia paljonkin.
Elämän tuulet on navakat joskus
oksia, latvaakin heiluttaa.
Yhdessä tässä kuusen kanssa
ollaan kuin kaverit konsanaan.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut