Auringon paisteessa kuusipuu kylpee.
Lieneekö kevättä oksillaan.
Siihen pyrähti pikkuinen lintu
elämän ilostaan laulamaan.
En siinä muistanut kipeää oloa.
En mielessä tuntuvaa haikeutta.
Mielisin nousta lintusen vierelle.
Kuusipuun oksalla laulella.
Eihän ne murheet mihinkään karkaa
eivätkä pois lennä sittenkään.
Silti kai voisi hetkeksi hellittää.
Käsistään irroittaa langanpäät.
Hetkisen olla vapaa kuin tuuli.
Vapaana kaikesta turhasta.
Lähteä sitten suuntaansa kohti.
Jatkaa taas tuttua taivalta.
Lieneekö kevättä oksillaan.
Siihen pyrähti pikkuinen lintu
elämän ilostaan laulamaan.
En siinä muistanut kipeää oloa.
En mielessä tuntuvaa haikeutta.
Mielisin nousta lintusen vierelle.
Kuusipuun oksalla laulella.
Eihän ne murheet mihinkään karkaa
eivätkä pois lennä sittenkään.
Silti kai voisi hetkeksi hellittää.
Käsistään irroittaa langanpäät.
Hetkisen olla vapaa kuin tuuli.
Vapaana kaikesta turhasta.
Lähteä sitten suuntaansa kohti.
Jatkaa taas tuttua taivalta.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Näin se hiljalleen minullakin iltanuotion liekki hiipuu.
Tuskin enää jaksan kuusenoksalle lennähtää.
Kenties ehä kumminkin, jos hetken kuluttua saapuva muuttovaris siipiä lainaisi.
Sivut