Yönälkään

Heräsin kylläisenä
ja oli nälkä.

Nousin ylös ja aloin järjestelemään kirjahyllyäni.
Tyytyväisenä totesin löytäväni paljon viisautta vieraiden ihmisten sanoista
ja paljon tunnetta heidän teksteistään.

Löysin runoutta antiikin ajoilta ja mietelmiä eilisestä,
korkealentoista fantasiaa
ja humalluttavaa huumoria.
Löysin salaisuuksia ja pilkkeitä silmäkulmassa.
Ja intohimoa, sitä ei sovi unohtaa.

Satoja elämiä,
osa niistä peräti tosia,
minun kirjahyllyssäni.
Tuskin kuitenkaan koko totuus olisi minkään kansien välissä.
Välähdyksiä ihmisistä sellaisina kuin heidät nähtiin.

Silti omia kasvojaan ei näe kuin peilautuneena.

Lajitellessani näitä teoksia jäin miettimään mihin väliin oma elämäni kuuluisi.
On vaikeaa nähdä itseään sankarien rinnalla,
tai suurten viisaiden kanssa keskustelemassa.
On peräti hankalaa uskoa voivansa keskustella Jumalan kanssa.

En silti löytänyt äänestäni katkeruutta,
enkä katumusta.
Löysin vain rehellisiä kysymyksiä hymyn takaa.

Heräsin kylläisenä
ja oli nälkä.