Kadonneet tunnit
ja niiden ajattomat autuaat
Pahuuttaanko tämä kaikki
on kostautuvi minulle
vai ansaituko on kohtalo,
hylätyn eläimen
Ne kädet, voitko hetken katsoa
mitä niille onkaan tehty
eivät enää samanlaiset,
eivät ollenkaan
Niillä minä joskus loin,
halusin että sinäkin katsoisit
ehkä myös sillonkin kun katosit
On hylättynä,
tyhjässä huoneessa
pelkistetyillä valoilla,
hohtaa kalpeat kasvot
ja kädet jotka vapisevat
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi