Voin myöntää
häpeilemättä
olen säälittävä, pelkuri
(kaikkea muuta kuin
yksin pärjäävä
itsenäinen nainen)
Jo ajatus menetyksestä
lamauttaa minut
Älä milloinkaan
pakota minua
kirjoittamaan runoja
kaipauksesta
ja yksinäisyydestä
tyhjästä kodista
menetetystä yhteydestä
sukupuuttoon kuolleesta tulevaisuudesta
ja kuoresta,
joka olin joskus minä
silloin, kun vielä olin
me
häpeilemättä
olen säälittävä, pelkuri
(kaikkea muuta kuin
yksin pärjäävä
itsenäinen nainen)
Jo ajatus menetyksestä
lamauttaa minut
Älä milloinkaan
pakota minua
kirjoittamaan runoja
kaipauksesta
ja yksinäisyydestä
tyhjästä kodista
menetetystä yhteydestä
sukupuuttoon kuolleesta tulevaisuudesta
ja kuoresta,
joka olin joskus minä
silloin, kun vielä olin
me
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Olen hämmästynyt, runo puhutte vahvasti minua, kaiken kokemisen jälkeen nousee mieleeni Mirka Rekolan runoteos: Tyhjä pöytä on tilattu. Hienosti veit runon loppuun asti
vaikka tuntee olevansa surevana.
Sivut