Yhteisiä muistoja takana,
paljon hymyjä ja nauruja,
riitoja ja huutoa,
ja joskus kai jokainen kaipaa sellaista mitä ei itsellä enää ole,
Luulin että jotain ystävyyttä oli vielä,
vaikka ystävyyden risteys,
missä molemmat lähtivät omille teilleen,
oli ohitettu jo ajat sitten,
Enkä minä tiedä enää kuka sinä olet.
Selite:
Kun ystävyyttä ei ole enää olemassakaan
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Just tänään tajusin että näin mulle kävi :<
ihana tämä <3 tälläänen tilanne justii mulla :/ kiitos arvostelusta :)
Vaikeaa, kun kasvetaan erilleen ja sitten nähdään joskus vuosienkin päästä uudelleen. Mitä sanoa, mitä tehdä?
Kaunis runo, surullinen. Tykkäsin lukea, fontti on mielestäni hyvä. :)
Tämä on tuttua.. Ja satuttavaa kun ystävyys katoaa, mutta ei vie jälkiä mennessään. Tämä on hieno runo aiheesta, haikea.
Toivottavasti tuo olisi vain ohimenevä hetki tai tunne. Muutoin liian surullista, katkeraakin.
Hyvin olet osannut yksinkertaisilla sanoilla rakentaa.