Ne hetket menivät

minne katosivat,
ne lämpimät kesäillat kun aurinko lämmitti,
ja sandaalin pohjat olivat kuluneet kävelemisestä,

minne katosivat,
ne hetket,
kun pystyin kertomaan sinulle kaiken,
ja sinä kuuntelit,
kun naurettiin yhdessä,
ja ihan oikeasti,
luulin että se kestäisi ainakin sata vuotta eteenpäin,
mutta se ei kestänyt vuottakaan.

Luotin niin siihen sataan vuoteen,
etten tajunnut pitää kiinni joka hetkestä,
ja nyt havahdun siihen,

miten kaipaankaan,
hauskoja juttujasi,
ja tapaasi puollustaa,

Ne hetket menivät,
ja sinä menit,
ihan eri suuntaan
kun minä

mutta välillä sydämessä läikähtää jotain kaipauksen tapaista,
sellaista olematonta,
jonka saa haudattua arjen alle,
piiloon,

ettei tarvitsisi muistaa,
että joskus ei arvostanut niitä hetkiä,
tarpeeksi

Enkä ehkä sinuakaan,
sitten kai.