Mun lämpöinen ja ihana,
puhtoinen ja pellava,
tumppu joka katosi,
ajan syöväreihin.
Nyt sen orpo pari,
saa mut kyyneliin,
nurkassa se on niin yksin,
selvinnyt sankari.
en siitä voi luopuakkaan,
kun se niin muistuttaa,
aikaa mukavaa,
joka täynnä oli pehmoista pellavaa.
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| kanerva | Äidin oppi | 8.2.2015 | 1 | Runo |
| kanerva | Äidin syyllisyys | 10.8.2014 | 1 | Runo |
| kanerva | Nimetön | 7.7.2014 | 0 | Runo |
| kanerva | Minun polkuni | 4.5.2014 | 1 | Runo |
| kanerva | Tyytykäämme | 9.4.2014 | 0 | Runo |
| kanerva | Erityisherkkä | 7.3.2014 | 0 | Runo |
| kanerva | Lapsen askelin | 7.3.2014 | 0 | Runo |
| kanerva | kadonnut pari | 28.2.2014 | 3 | Runo |
| kanerva | Äitiys | 28.2.2014 | 3 | Runo |
| kanerva | jos lentää voisin | 28.2.2014 | 0 | Runo |
Kommentit
voi tumppu parkaa
Suloisen tumpun voisi ottaa "uusiokäyttöön".
Miettiä, mitä siitä voisi tehdä...hmmm...
vaikkapa maskotin...korvat, silmät, suun ja
hauskan hännän ;) Tulee mieleen, että
lapsilla oli (ainakin ennen) naru ommeltuna
molempiin tumppuihin ja niskan takana.
Eivät hukkuneet leikin tuoksinassa ;)
ihan älyttömän suloinen!