Nimetön

Lapsi tuo pienoinen,
taivaansinen pilven reuna kultainen,
unelmista syntyi,
rakkaudesta muovailtiin,
pieni ihminen.

Hänen pehmyt kiharansa,
pyörteisiin hiusten katoaa,
otsalle laskeutuu,
syviä silmiä reunustaa,

kultalankaa.

Hänen suunsa avautuu,
supussa pyytämään,
äännähtää,
tarvitsen syötävää.

Ja posket niin ihanan pyöreät,
niitä tekisi mieli nipistää.
ihan hellästi vaan,
sydän sanoo sykkyrällään.