Mehu

Välittämättä mistään
keuhkoon pistää
ja aatteet suuresta maailmasta
mahtuvat tulitikkurasiaan
jokaiseen asiaan
on vastaus jos kysyy
kuka rinnallain pysyy
kun matkaan 
kuka ottaa hatkat 
ja unohtaa
köysien punontaa
joilla laivat sidotaan laituriin
ja satamassa satamasta lakkaa
en koskisi jokaiseen akkaan
joka tielleni iskostuu
ja tiellä on vain pitkospuut
jotka suon reunaan vievät
sanoit olevasi siellä
alla turpeen
turvonneena
ruumis hajonneena
ja rukoukset henkäyksenä syys ilmaan haihtuvat
ja kauniit joutsenet
veden pinnalla
ja sinä siellä
kiinni rihmastoissa
eikä kukaan enää tajua
mielesi haluja
kun aika voittaa
aika koittaa
ja uudet aallot rantaan lyövät
ja sisältä päin
madot syövät
on onni olla vakaa
on onni olla vapaa
mut kukaan ei usko
edes aamuruskoon
ja riimit valuvat 
muuttuvat olevaisiksi sormieni kautta
voiko kukaan auttaa
kun tyhjiötäkään ei muka ole
mutta silti poden huonoa omatuntoa
kun erilliset asiat vaativat pohdintaa
koitan ajatusta kohdentaa 
mut en sitä kiinni saa
kun kohmeiset kädet
avannon reunaan
joku meitä kaikkialle seuraa
ja lopulta sen kohtaa
sen nimi on kuolema