Mietin syntyjä syviä
melkein ko siemenen jyviä
kovia ja narskuvia
ajatusten haihtuvia
ajatuksia selvennän
näkökantaa syvennän
mietin mitä suostun kestää
ilman että antaa tunteitaan piestä
rikki, romuksi, silpuksi vaan
pystyykö toinen tarpeeksi antamaan
paljoa en halua elämältä
paikan pienen toisen sydämeltä
yhteistä aikaa, naurahduksia
saan vaan tuskaa, mielensurua..
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi