Mount Everestini

Ei ole kyse varsinaisesti vuoresta,
vaan oman kodin rappusista. 
Remontti tekee sen,
yläkerran vessaa käyttää voi en.
Rappuja ravattava usein ylös ja alas,
joskus miettii alhaalla tänne jään...

Elämässäni nimittäin kaksi sauvaa, 
tukea antamaan ettei liikaa huippaa. 
Kolmetoista rappusta alakertaan on,
toisinaan tehtävä mahdoton.
Mut sinne kuljen päivittäin,
Everestini valloitan nauraen.

Hulluna pitäkää, kehtaan nauraa,
valloitan elämässäni uutta uraa.
Monille juttu helppo on,
muttei ihmiselle joka jaloistaan voimaton. 
Rappusia silti menen, kaatumatta,  onnistuen,
päivä on loistava, kahvin arvoinen.