Jouluiset hetket

Aattoaamu aikainen,
anoppi jo keittiössä touhuaa.
Sinä siinä lähelläni,
kuinka voisin paremmin
joulun alkaa.

Ihana kahvin tuoksu
nenääni leijailee.
Kinkkukin jo valmis lie,
tuoksu sen
melkein tajunnan vie.

Herätän sinut pienellä pusulla.
Nopeasti,
ennenkuin tajuankaan,
olet kietoutunut ympärilleni.
Mumiset jotain halusta siinä vain olla.
Ihanaa..

Päätän, vaikka vaikeaa se on
nousta jo ylös.
Menen tupaan ja siellä suvun
lapsoset malttamattomina jo odottaa.
Pukkia, sitä naapurin setää..

Aamupäivän autan muita
valmisteltavaa vielä riittää.
Aina välillä sinä, rakkaani,
ohimennen hipaiset minua.
Värisen.

Lasten kanssa touhutessa
aika menee humauksessa.
Kohta jo haudoille lähdetään,
minä sinun vieressäsi, tunnen
sormesi sivelyn, rakastan sinua.

Anoppilaan kun takaisin mennään,
kokoonnutaan ison tuvan pitkän pöydän ääreen.
Jouluevankeliumin vielä veljesi lukee,
juhlallisesti pöytä katettu on.
Melkein itkettää,
en koskaan ole kokenut mitään
näin hienoa.
Sitä yhteenkuuluvuutta koko perheen
kesken.

Kohta jo ulkosauna
kutsuu meitä,
siellä hetket kahden saamme.
Muutoin tänään perheelle huomiota jaamme.

Vihdoin saapuu vanha pukki,
lasten silmiin jo loiste laski.
Tään hienon aaton illaksi
myös tähän tupaan rauha laski.

Olet jo mennyt nukkumaan,
tulen hiljaa,
varovasti
viereesi.
Kuiskaan hiljaa korvaasi:
" Kiitos kulta, annoit minulle oikean joulun".

Laitan käteni ympärillesi