Dagen efter

Tanja istuu silmät kiinni vessanpöntöllä. Päätä särkee, vatsassa kiertää, jalat tuntuvat levottomilta. Silmien auki pitäminen sattuu niin pirusti. Hän nojautuu eteenpäin asetellen kyynärpäänsä polvilleen. Hän avaa silmänsä ja katselee varpaitaan. Vasemmassa jalassa viisi, oikeassa neljä. Tanja katsahtaa oveen ja uudestaan oikeaa jalkaansa.
”Ei jumalauta! Multa puuttuu yksi varvas”.

Nyt hän seisoo eteisen vihreällä matolla uskomatta silmiään. Hän nojaa massiivipuiseen lipastoon ja nostaa oikean jalkansa ilmaan. Varpaat liikkuvat normaalisti lukuun ottamatta puuttuvaa pikkuvarvasta. Vasemmassa kädessä hänellä on ikivanha punainen matkapuhelin, jonka hän on asettanut korvalleen. Toisesta päästä kuuluu jatkuvaa pirinää.
”Vastaa nyt, Tupsu!” Tanja huutaa puhelimeen ja samaan aikaan pirinän katkaisee Tupsun jokseenkin väsynyt ja kohmeloinen ääni.
”No moi.”
”Moi. Kuule, onko sulla mitään muistikuvia eilisestä ja tämän aamuisesta touhusta?”
”Koskien mitä?”
”Multa on hävinnyt yön aikana varvas.” Syvä hiljaisuus. Niin syvä, että Tanja luuli jo ystävänsä kuolleen tai vähintäänkin menettäneen tajuntansa.
”Mitä vittua?”
”Tuosta voin siis päätellä, ettet sä tiedä, miksi mulla on neljä varvasta.”
”Oot sä nyt varmasti laskenut oikein?”
”Kyllä mä nyt neljään osaan laskea.”
”Okei, okei. Mites se tynkä. Onks se verinen vai ommeltu vai miten?”
”Odotas hetki.” Tanja laskee puhelimen lipaston päälle ja istuutuu itse lattialle risti-istuntaan. Hän vetää oikean jalkansa silmiensä lähelle ja tuijottaa pikkuvarpaan paikkaa. Se on siististi ommeltu kiinni. Hän kurkottaa höpöttimensä lipaston päältä ja huhuilee Tupsua.
”Näyttäs sille, että mä oon käynyt tohtorisedällä. Iho on ommeltu siististi kiinni.”

He lopettelevat puhelun asiaankuuluvin kohteliaisuuksin, kuten pidä itsesi hulluna tai älä nauti mistään. Tanja könyää ylös lattialta ja kiinnittää sitten huomionsa käsilaukkuunsa, joka makaa surullisesti kumollaan kenkäröykkiön päällimmäisenä. Laukusta on vierinyt ulos kaksi eriväristä huulipunaa, puolikas lompakko ja kuusi terveyssidettä. Tanja sulloo kaikki takaisin laukkuunsa ja nostaa sen sitten ylös. Hän istuutuu sohvalle ja ottaa laukusta rypistyneen valkoisen lapun. Hänen tummanruskeat silmänsä hyppelevät pitkin paperia etsien selitystä irronneelle varpaalle, jota alkaa pikkuhiljaa kolottaa kokovartalopuudutuksen haihtuessa.

”Varvas irrotettu terä-aseella ensiapupoliklinikalle tuotaessa. Kysyttäessä potilas ei osannut kertoa, mitä varpaalle on tapahtunut.”

”Hienoa.” Toteaa Tanja ja istuisi alas epätoivoisena ellei istuisi jo.