Sormet ovat kauniin värisiksi ruskettuneet kesäkuun alun helteissä. Kynnet ovat vaaleanpunaiset, mutta kovin huonosti leikatut. Niissä on teräviä kulmia ja yhdessä kynnessä on jäämiä vaaleansinisestä kynsilakasta. Vasemman käden etusormessa on ensimmäisen nivelen kohdalla rakon näköinen arpi muistona villistä nuoruudesta. Oikean käden pikkurillin ulkosivulla on koko sormen pituudelta niin ikään mutkainen arpien viidakko.
Muuten sormet ovat täydelliset mutta tänään ne eivät osaa piirtää kahdeksikkoa. Se tuntuu niistä painostavan vaikealta. Ranne ei meinaa suostua yhteistyöhön, mutta se onkin aina ollut sellainen omapäinen erakko, joka toimii jos sille tuntuu.
Sormet piirtävät jännittäviä numeroita toinen toisensa perään. Kakkoset ja seiskat onnistuvat täydellisesti. Miksei siis tuon kauniin pyöreä kahdeksikko? Numero, jota kukaan ei voi vihata.
Noh, sellaista kai se elämä on. Kaikki ei voi aina onnistua.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
