Minä muistan, kuinka painoit karheat etusormesi syvälle kylkiluideni väliin, niin että se sattui ja nauratti yhtä aikaa. Ja vaikka kuinka anelin, itkin tai nauroin, sinä vain pidit minusta kiinni, etkä päästänyt irti.
Minä muistan, kuinka halusit pelata korttia joka ilta. Kun löit jonkun ilkikurisen kortin, nauroit äänettömästi ja katsoit suoraan silmiin. Minä hymyilin sinulle ja vannoin kostavani seuraavalla kierroksella. Sinä et antanut minun koskaan voittaa vain siksi että olin sinua viisikymmentäviisi vuotta nuorempi. Jokainen voitto oli ansaittava.
Minä muistan, kuinka sinä heitit tikkaa kolmenkymmenen metrin päästä tarkasti tuhansien tikan iskujen rei’ittämään tauluun. Nurmikkoon oli kulunut paljas läikkä niihin kohtiin joissa pidit jalkojasi, niin että oikea jalka oli edempänä kuin vasen. Sovittelin jalkojani kulumiin ja hämmästelin kuinka paljon isommat jalat sinulla oli.
Minä muistan, kuinka seisoin siskoni kanssa arkkusi äärellä siniset ja valkoiset neilikat käsissäni. Kuinka en pystynyt lausumaan sinulle niitä viimeisiä sanoja. Muistan kuinka hautasi näytti niin kauniilta kukat peittonaan. Minä muistan sinut, rakas pappa.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
kaunis. nätti. herkkä. koskettava. niitä kaikkia.
tänään mulla oli samanlaisia fiiliksiä. tunteita ei voi verrata, mutta koira kuoli vähän aikaa sitten ja tuli uusi, veljelleni tosin mutta kuitenkin. kävin katsomassa koiraa autossa ja sanoin (tai itkin) sille kuinka mun on ikävä sitä entistä koiraa. ehkei se tajunnu, mutta nuolaisi . . *kyynel*
:) kiitos kommentistasi. kirjoittelen lisää, kunhan kerkiän :)
Ihan älyttömän kaunis teksti! Tämän myötä voisin ruveta keräilemään sisältöä tuohon "Omat suosikit"-kansioon. Täydellinen! Ja suuri kiitos kommenteistasi.