Maailmanloppu

Niiden koko on suhteellisen pieni, vain kymmenestuhannesosa millimetriä. Se tarkoittaa, ettei niitä näe paljain silmin, ei suurennuslasilla, ei edes tavallisella mikroskoopilla. Niiden havaitsemiseen tarvitaan tarkkaa elektronimikroskooppia. Muodoltaan ne ovat joko monitahokkaita tai spiraalimaisia. Myös näiden yhdistelmiä esiintyy.

Niiden tapa lisääntyä on… Sanoisinko outo. Ei, ne eivät lisäänny parittelemalla, yhdistymällä, pölyttämällä tai edes pakottamalla. Lisääntyäkseen nämä veitikat tarvitsevat jonkin elävän eliön solun, johon ne häikäilemättä tunkeutuvat. Jos ne onnistuvat yrityksessään, ne alkavat lisääntyä solun sisällä ja se ei tiedä aina hyvää isäntäeliölle.

Tämän tästä näitä pikkuhirviöitä putkahtelee meidän keskuuteemme liki tuntemattomasta. Viimeisempänä vaarallisena versionaan heppuli, joka kantaa kirjainyhdistelmää HI. Tämä härski olio tunkeutuu valkosoluun, jossa se pistää pikkuruisen proteiinitehtaan pystyyn. Nämä proteiinit pilkkoutuvat hyvin, hyvin pieneksi silpuksi ja tunkeutuvat valkosolun solukalvon pintaan. Tässä kohtaa kuvioon ilmestyy T-imusolu, jonka tehtävänä on tuhota vieraita soluja. Vaikka T-imusolu on tarkka ja työstään pitävä pätevä sotilas, se hämääntyy HIV-proteiineista, jotka kellivät valkosolun pinnassa ja tämä solujen Rambo, ISO-T, alkaa tuhota valkosolua. Tuloksena on solukuolema.

***

Se oli eräs kaunis kesäkeskiviikkopäivä ilon ja onnen vuonna kaksituhattakolme. Tiedäthän, sellainen päivä kuin lapsuuden kesinä, jolloin talonmies suihkutti kuumissaan olevien ipanoiden päälle letkusta jääkylmää vettä. Kun vanhemmat veivät rannalle ja siellä oltiin koko päivä ystävien kanssa. Kun ukkospilvet alkoivat kerääntymään taivaalle tehden koko maailmasta tummanvioletin. Kun maailmaa halkovat salamat riehuivat hulluina ja ukkonen tärisytti Telluksen kuorta. Muistatko? Tiedätkö?

Sellaiseksi muuttui kesäkeskiviikkopäivä. Pilvet olivat tosin vitivalkoisia, kuin vastapestyt lakanat. Ja ne liikkuivat ja tempoilivat omaan villiin tahtiinsa. Ne laskeutuivat alas korkeuksistaan ihmisten ja eläinten tasolle. Viruksista muodostuneet tappavat pilvet sulautuivat hiljakseen väestöön ja eläimistöön. Sairaalat täyttyivät kuolevista, kärsivistä, itkevistä, toivovista.

Kesäperjantaina hiljaisuus oli laskeutunut maahan. Kaupungit olivat totaalisen autioita lukuun ottamatta kuolleita ihmisiä ja eläimiä, joita lojui asfalttiviidakon kätköissä. Eivät juosseet lapset enää Sao Paolon slummeissa, eivät ajelleet businessmiehet suihkukoneilla, eivät laiduntaneet kirahvit Afrikan savanneilla, eivät venäläiset nauttineet vodkaa, eikä suomalaiset saunoneet.