En arvannutkaan hiihtämään lähtiessäni,
että matkalla korppini kohtaan :-)
Siellä tolpan nokassa latujen risteyksessä
minua odotteli ei pakoon lehahtanut
Raakkui terveiset ja vilkaisi miten mies voi
Tuntui viestivän pää kallellaan
Muistosi anna palaa lepattavin liekein
Hetken tunsin katsovani itseäni,
menoani seuraten
Voisinko olla itseni korppi, joka muistoni pelasti
Sieluni salainen vartija
Hymyilen matkaani jatkaen
Kynttilämereni on turvassa
Selite:
Mieli voi lukittua ja lapin luontokin jäädä piiloon
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Rennon tuntuisesti etenee hymyn aikaansaava runosi
Tämä on kuin jatkoa tuolle edelliselle runollesi. Arvoituksellinen, merkillinen. Tuo viimeinen säe on lohdullisen tuntuinen, vaikka en täysin runoa osaa tulkitakaan.
Sivut