Yksinäinen puistonpenkki
Sametinpehmeän lumihunnun
peittämä
Pyyhkäisen kädelläni tilan istua
Nojaan taakse ja kuuntelen
Hiljaista..ei sittenkään
Iloisia naurahduksia kuulen
Ketään ei silti näy
Kasvoillani tuntuu miten hiutaleet
laskeutuvat varoen iholleni
Hiljaiset pienet naurahdukset
lisääntyvät sateen saetessa
Sateestako ääni kuuluu
Luonnon laulelusta
Kasvoilleni sulavat kiteet rauhoittavat
Hipaisen kosteaa poskeani
Maistan talven makua
Haaveeni lumiset unelmat
Niissä kuuluu heleät äänet
Selite:
Ah..missä viipyy lumi ;-)
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Ihanan talvinen runo.
Uskon, että lumi tulee vielä joku kaunis päivä tuoden mukanaan iloa ja heleitä naurahduksia.
Sivut