Luonnolliseen tarpeeseen

Muistan vielä

Nuorena olin notkea ja vanttera

Notkuin tuulissa iloiten

Peipon pesiä vaalin

Vanhempana seudun komein ja uljain

Tunsin kotkien kynnet ja karhujen kihnutukset kyljissä

Loistin ja uhosin kaikki kesät

Talvet huilailin pudotellen lumia päältäni

Sitten se tuli, kuin hiipien, varoittamatta

Joku hullu ja löi kirveellä palan kyljestä

Että otti kipiää vanhaan kylkeen

Aikansa haava vuoti ja märki

Olin jo melkein unohtanut välikohtauksen, kun

Alkoi vieressä pärisemään syysaamuna

Se on Stihl huusi kaverit

Sattui ilkeästi vartaloon ja pimeni

Herätessäni säikähdin kun minua alettiin nykiä pätkä kerrallaan

Nyt olen vain paperia

Rullassa