Sokea kuuliaisuus
asuttaa
vapaat kädet
kävellen ulos
entisestä
kävellen ja
antaen äänensä
sammua
antaen kunniantuntonsa
valua ulos
umpinaisesta
maailmasta
sillä ihminen ei
kestä ikuisesti
mikä saa
kaiken tuntumaan
läpinäkyvältä
minulla on
usein tapana
kysyä,
mitä sinä
olisit tehnyt
aivan kuin
olisin
odottanut vastausta
odottanut unen
tapaisen valtakunnan
tiedostamattoman
todellisuuden
olevan valmiina
vastaamaan
kapeita kaistaleita
siinä riittien
kirjoittamattomuudessa
kuinka ne
mielikuvat
tipahtelevat
kirjoittaen
tauluun lauseensa
mikä on
tämä sielun
mystinen salakuljettaja
joka hieroo
tuntokokoisen
kyvykkyyden
syleilee elämää,
hellii niitä
syviä haavoja
kajastavan halun
muotoa
että uneksijan
pää olisi
tiedostamattoman
tahdoton
valmis
kärki, jonka
liplatus muuttaisi
kysymykset
vastauksiksi
synnyttäisi kuoren,
jota ei voi
hajottaa ja
toisaalta
siivilöisi näkymättömän ja
jättäisi
aistit
jättäisi sanat,
omat sanat ja
lauseet
jotka täydellisyyteen
saranoituina
näyttäisivät
tukahdetun sielun
vapautettua
kauneutta
olinko kuollut
siinä unessa
vai
voittanut uuden
elämän
muistojen liukua
pilviin,
yhtyä
muistin rakosten
kedoilla
niin ne terävät
piirteet syntyvät
ja
saavat voimansa
miksi se
kaikki kukoisti
vain unessa
kaikissa niissä
matemaattisissa
kaavoissa,
joita ei voinut
lähestyä
millainen hinta siitä
on maksettava
kaikkien kolhujen
ja
sekasortojen
jonojen
avata siteet
rakkauden talon
vangilta
jolla ei
ole nimeä,
mutta tunnistan
monta kasvoa,
monta
elämää
siinä samalla
polulla
mikä on se
hukattu elämä,
uni josta ei selviä
ei osaa koskaan herätä
kumma kuinka
jokainen haluaa
kylvää ja
toivoa seuraavasta
sadostaan
parempaa
mikä se sellainen
linkkuveitsi on,
jolla ei satoa saa
leikattua edes
palaa siitä
heikkoudesta
tiineeksi
katsomalla
polttavaa pyromaania
olen toistanut sitä
samaa kaavaa,
hokenut hokemastani
ilman pehmeää
suhinaa
perkele,
synnyttää pelot
aina eteiseen
hyvyys minussa
ei saa sitä
eloon
ja kuinka kipeää
se tekee
nousta moraalinsa
huipulle,
sielullisen kehityksensä
latvaan ja huutaa
huutaa voitonriemunsa
suureen hetkeen
voittaa sitkeä
sisäinen ja ulkoinen,
paholainen kaikessa
mikä helvetti minuun
olikaan mennyt
niin nyt se
oli tullut
ponnistellut saadakseen
uuden maailman
en enää
keksinyt unia,
pilkkonut niitä
eläviksi paloiksi
ajatukseni on
ankkuroitu rakkauteen,
ihmisen sopivuuteen
oikeudenmukaisuuteen
ei ole
olemassa turvallisuutta,
ei ole
olemassa yhtä jumalaa,
ei edes sitä
jonka olemme joskus
luoneet
mutta meillä on
rakkaus,
meillä on
mielikuvitus ja
uskallus
ääni,
kyky asettaa
kätemme
rehellisyyden tuleen
täyttää tuskainen
sydämemme,
kääntää kivet ja
kannot,
jotta tulvivalla
juoksulla
olisi uomansa
kiinnittyä
olin tullut kuuroksi
houkutuksille,
tunnottomaksi
pelkälle
poven syleilylle
elämäni oli
luonut nahattomuuden,
kaksi erillistä
ihmistä
lapsi minussa
juoksenteli
pihaleikeissään
tunsin kuinka
hoiva ja
hellyyden huomaavaisuus
sytytti himmeän
vaaleanpunaisen
välkkeen silmiin
neljännen
ulottuvuuden,
evoluution kykyä
tehdä onnellisia
päiviä kauniiseen
luontoon
käpertyessäni
käpertyessäni
uneen, joka
liukuu hiljaisuuteen
suloinen tunne,
kun tuntee sielullaan
olevan oma
elämä
oma tahto
tuntee itsensä
omaksi itsekseen
kyvyksi tehdä
maailma omaksi kuvakseen
rakastan sinua
nyt ja
huomenna vielä
enemmän
kävellessäni valoon,
tyhjä mieleni
tuntee aistimusten
tuulet
verkkaan pallon
kääntyessä,
pyöräyttäessä
tarkoituksenmukaisuuden
näkyväksi
kaikkea sitä
mitä silmä
on katsonut
sitä mitä tunne
on hyväillyt
ilossaan
sitä sielun
reunaa,
joka
tavoittaa ihosi
pintaa
tuntien saavansa
jotain toisesta
maailmasta
niin kuin minäkin
olin kasvanut
kiinnittynyt kykyysi
olla tyydyttämättä
nälkää
ykseyteni ilon
kasvaa ja
ymmärtää moninaisuuden
kykyyn tehdä
onnellisuutta
en voinut
koskaan tietää
miten ihminen muuttaa
ihmisen,
osatessaan leikkiä
tyhmää, jotta
kukaan ei näyttäisi
hölmöltä
niin mekin
uskomme jumalaan,
halutessamme
paeta taivaalliseen
lopettaessamme
aineelliset
näyt näiden
aineettomien
lupausten kärsimykseen
niin me miekkamme
nostamme, jotta
ihanteellamme olisi
lakinsa ja raamattunsa
niin me uneksimme,
jotta orgasmi tulisi
ja antaisi viimeisen
silauksen himon
herättää henkiin
yhdistää niihin
joita hän tässä
maailmassa
palvoo
mutta se
toinen ihminen minussa
katsoo
maan ja taivaan
kauneutta
katsoo rakkautta
säveltämiensä
lauseiden makua
ja sointia
sitä, että hän
on tajunnut
olevansa yksin
tajunnut työntyneensä
kotelostaan ja
lentävänsä
voidessaan tehdä
mitä ikinä haluaisi
saadakseen
rakkaudesta
siivet vapaudelleen
asuttaa
vapaat kädet
kävellen ulos
entisestä
kävellen ja
antaen äänensä
sammua
antaen kunniantuntonsa
valua ulos
umpinaisesta
maailmasta
sillä ihminen ei
kestä ikuisesti
mikä saa
kaiken tuntumaan
läpinäkyvältä
minulla on
usein tapana
kysyä,
mitä sinä
olisit tehnyt
aivan kuin
olisin
odottanut vastausta
odottanut unen
tapaisen valtakunnan
tiedostamattoman
todellisuuden
olevan valmiina
vastaamaan
kapeita kaistaleita
siinä riittien
kirjoittamattomuudessa
kuinka ne
mielikuvat
tipahtelevat
kirjoittaen
tauluun lauseensa
mikä on
tämä sielun
mystinen salakuljettaja
joka hieroo
tuntokokoisen
kyvykkyyden
syleilee elämää,
hellii niitä
syviä haavoja
kajastavan halun
muotoa
että uneksijan
pää olisi
tiedostamattoman
tahdoton
valmis
kärki, jonka
liplatus muuttaisi
kysymykset
vastauksiksi
synnyttäisi kuoren,
jota ei voi
hajottaa ja
toisaalta
siivilöisi näkymättömän ja
jättäisi
aistit
jättäisi sanat,
omat sanat ja
lauseet
jotka täydellisyyteen
saranoituina
näyttäisivät
tukahdetun sielun
vapautettua
kauneutta
olinko kuollut
siinä unessa
vai
voittanut uuden
elämän
muistojen liukua
pilviin,
yhtyä
muistin rakosten
kedoilla
niin ne terävät
piirteet syntyvät
ja
saavat voimansa
miksi se
kaikki kukoisti
vain unessa
kaikissa niissä
matemaattisissa
kaavoissa,
joita ei voinut
lähestyä
millainen hinta siitä
on maksettava
kaikkien kolhujen
ja
sekasortojen
jonojen
avata siteet
rakkauden talon
vangilta
jolla ei
ole nimeä,
mutta tunnistan
monta kasvoa,
monta
elämää
siinä samalla
polulla
mikä on se
hukattu elämä,
uni josta ei selviä
ei osaa koskaan herätä
kumma kuinka
jokainen haluaa
kylvää ja
toivoa seuraavasta
sadostaan
parempaa
mikä se sellainen
linkkuveitsi on,
jolla ei satoa saa
leikattua edes
palaa siitä
heikkoudesta
tiineeksi
katsomalla
polttavaa pyromaania
olen toistanut sitä
samaa kaavaa,
hokenut hokemastani
ilman pehmeää
suhinaa
perkele,
synnyttää pelot
aina eteiseen
hyvyys minussa
ei saa sitä
eloon
ja kuinka kipeää
se tekee
nousta moraalinsa
huipulle,
sielullisen kehityksensä
latvaan ja huutaa
huutaa voitonriemunsa
suureen hetkeen
voittaa sitkeä
sisäinen ja ulkoinen,
paholainen kaikessa
mikä helvetti minuun
olikaan mennyt
niin nyt se
oli tullut
ponnistellut saadakseen
uuden maailman
en enää
keksinyt unia,
pilkkonut niitä
eläviksi paloiksi
ajatukseni on
ankkuroitu rakkauteen,
ihmisen sopivuuteen
oikeudenmukaisuuteen
ei ole
olemassa turvallisuutta,
ei ole
olemassa yhtä jumalaa,
ei edes sitä
jonka olemme joskus
luoneet
mutta meillä on
rakkaus,
meillä on
mielikuvitus ja
uskallus
ääni,
kyky asettaa
kätemme
rehellisyyden tuleen
täyttää tuskainen
sydämemme,
kääntää kivet ja
kannot,
jotta tulvivalla
juoksulla
olisi uomansa
kiinnittyä
olin tullut kuuroksi
houkutuksille,
tunnottomaksi
pelkälle
poven syleilylle
elämäni oli
luonut nahattomuuden,
kaksi erillistä
ihmistä
lapsi minussa
juoksenteli
pihaleikeissään
tunsin kuinka
hoiva ja
hellyyden huomaavaisuus
sytytti himmeän
vaaleanpunaisen
välkkeen silmiin
neljännen
ulottuvuuden,
evoluution kykyä
tehdä onnellisia
päiviä kauniiseen
luontoon
käpertyessäni
käpertyessäni
uneen, joka
liukuu hiljaisuuteen
suloinen tunne,
kun tuntee sielullaan
olevan oma
elämä
oma tahto
tuntee itsensä
omaksi itsekseen
kyvyksi tehdä
maailma omaksi kuvakseen
rakastan sinua
nyt ja
huomenna vielä
enemmän
kävellessäni valoon,
tyhjä mieleni
tuntee aistimusten
tuulet
verkkaan pallon
kääntyessä,
pyöräyttäessä
tarkoituksenmukaisuuden
näkyväksi
kaikkea sitä
mitä silmä
on katsonut
sitä mitä tunne
on hyväillyt
ilossaan
sitä sielun
reunaa,
joka
tavoittaa ihosi
pintaa
tuntien saavansa
jotain toisesta
maailmasta
niin kuin minäkin
olin kasvanut
kiinnittynyt kykyysi
olla tyydyttämättä
nälkää
ykseyteni ilon
kasvaa ja
ymmärtää moninaisuuden
kykyyn tehdä
onnellisuutta
en voinut
koskaan tietää
miten ihminen muuttaa
ihmisen,
osatessaan leikkiä
tyhmää, jotta
kukaan ei näyttäisi
hölmöltä
niin mekin
uskomme jumalaan,
halutessamme
paeta taivaalliseen
lopettaessamme
aineelliset
näyt näiden
aineettomien
lupausten kärsimykseen
niin me miekkamme
nostamme, jotta
ihanteellamme olisi
lakinsa ja raamattunsa
niin me uneksimme,
jotta orgasmi tulisi
ja antaisi viimeisen
silauksen himon
herättää henkiin
yhdistää niihin
joita hän tässä
maailmassa
palvoo
mutta se
toinen ihminen minussa
katsoo
maan ja taivaan
kauneutta
katsoo rakkautta
säveltämiensä
lauseiden makua
ja sointia
sitä, että hän
on tajunnut
olevansa yksin
tajunnut työntyneensä
kotelostaan ja
lentävänsä
voidessaan tehdä
mitä ikinä haluaisi
saadakseen
rakkaudesta
siivet vapaudelleen
Selite:
https://www.youtube.com/watch?v=z03ZRYh4GKY&list=RDz03ZRYh4GKY&start_radio=1
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi