Ihmisen
elämä
muistuttaa
leipää muovipussissa
polutonta
umpisolmua, jonka
päätä suojellaan
tiukalla solmulla, jotta
ajatukset eivät
pääse avautumaan
hyviä
ominaisuuksia lisää
läpinäkyvyys,
sen läpi on
helppo nähdä
toisen virheet ja vajavaisuudet
ihana muovi,
kestävä ja kelluva
keinotekoinen,
sellainen millä
soudetaan tuonelan
virrassa kevyesti
kuinka se
olo muistuttaa
paperia pullossa
halua tavoittaa
toinen ihminen
viesteillään
jota ei voi huutaa
suljetusta pussistaan
pullopostin henki
saattaa viedä myös
raivolla ja epätoivolla
saaden kalpeat
kuolleet kasvot
punaisena hehkuvat
hiukset
kuin helvetin tuli
seinämaalauksessa
etsimällä pedon
merkkejä ruumiistaan
löytäen
sissin itsestään
ovelan paikasta
toiseen liikkujan,
joka huomataan
aina liian myöhään,
vahingon jo
päästyä tapahtumaan
kaiken aikaa
on oltava hereillä
ja valmiina
osattava
antaa olla
ja
ajan tehdä työtään
monet murheet ja
demonit on syöstävissä
vallasta,
mutta pullon tiiveys
oli vienyt halut
suudella yksinäisin
väsynein huulin
aikaisemmin halu
oli ollut heidän
yhteinen voimansa,
nyt suissa asui alituinen
pettymys ja
täyttymyksen jano
hengittää olemassaoloa,
sitä kaunista horisonttia,
jossa siintää tuo
ikuinen vapaus ja äärettömyys
intohimon asua
myrskyn silmässä,
kantaen sisällään
kapinan siementä,
muutoksen voimaa
riittävän monta
kertaa tullessaan
torjutuksi antamisen
halussaan ja vaipumalla
masennukseen,
tuntee itsensä turhaksi
ja väsyneeksi
synkkää nähdä halunsa niin kuihtuneena ja yksinäisen oloisena
siihen tarvitaan
vain ripaus
jatkuvia hyväilyjä,
kosketuksen täyttymyksiä ja
verensä lohduttavia
riemulauluja
ihonsa kananlihalla
muovipullonsa piripinnan
tuomien poreiden nostamat
kuplat ihonsa pihassa
kosteutta
pisaroivan odotuksen
lähentely-yritykset,
lipuen edestakaisin
kuin aironsa kadottanut
muovinen venho
synnyinhuutonsa tunne
on päällimmäisenä
huulien näykkiessä kaulalta
tuoden hajuveden tuulia
purjehtia nyppyjen
paisuessa leviten
selväksi rytmiksi
kosketus kaulalla
tekee vastaavan
liikkeen aina hävyssä
vastaten jokaiseen
vapina renkaan
aaltoon
uudella aallolla
ollen melkein
valmis sekoittumaan
monikertaisuuteen
ehtymätön kaivo,
josta nostetaan
ylös ja alas
paloa sammuttaen
jokainen suoni ja solu
on täynnä onnen tunnetta
palavan halun
syli,
huulten ja hengityksen
yhteys,
kuulla tuo kuiskaten
lausuttava sana
rakas
lihallisen nautinnon
suloinen kaukomaa
kahden halukkaan ihon painautuminen
joka kertoo
toisiinsa kietoutuneista
jäsenistä
täydestä elämästä
huomaten käden
lipuen hitaasti kohti,
jotta hyväily
olisi hyväilyä ja
niissä tapahtuisi
yhteinen tahto
Nousta täytenä ”kuolleista”, kuin neitsyen synnyttämä lapsi tuodaan äitinsä rinnoille nauttimaan ensimmäistä oikeaa ateriaa, jossa kaikki elämässä saavutetun onnen ponnistukset saavat rauhansa, kuten kyynel olisi kohdannut oman umpisolmunsa ja jälleen joku kuiskasi hiljaa-----rakas-----niissä valuu materiansa kohdannut onnellisuus. Tyynen veden luo, maan pysähtyessä paikalleen. Teardrop on kiehtova ja kaunis sana. Kammeten syrjään jotain, josta ei itse ymmärtänyt.
Mitä sinä näet?Kysymys on osoitettu sinulle, sinulle, joka näet maan äärestä kiitävän kyyneleen, kokonaisen rakkauden kohota kaiken ylle. Ja se horisontti ei pimene koskaan, sielun ja ruumiin yhdistyessä, ne ovat totta. Se on polku, se on noro, se on meidän polkumme. Lähde siinä meressä, valon pesiä ja läpikuultavien hahmojen tehdä pesänsä. Turha siis väittää ettei meitä ole, kyyneltä, joka on pelkkää tulvivaa aurinkoa. Sattuman jaloista noussutta harmoniaa, piirtäessämme jopa elämää.Ja meidän on vain haluttava piirtää sitä, sydämellä.
elämä
muistuttaa
leipää muovipussissa
polutonta
umpisolmua, jonka
päätä suojellaan
tiukalla solmulla, jotta
ajatukset eivät
pääse avautumaan
hyviä
ominaisuuksia lisää
läpinäkyvyys,
sen läpi on
helppo nähdä
toisen virheet ja vajavaisuudet
ihana muovi,
kestävä ja kelluva
keinotekoinen,
sellainen millä
soudetaan tuonelan
virrassa kevyesti
kuinka se
olo muistuttaa
paperia pullossa
halua tavoittaa
toinen ihminen
viesteillään
jota ei voi huutaa
suljetusta pussistaan
pullopostin henki
saattaa viedä myös
raivolla ja epätoivolla
saaden kalpeat
kuolleet kasvot
punaisena hehkuvat
hiukset
kuin helvetin tuli
seinämaalauksessa
etsimällä pedon
merkkejä ruumiistaan
löytäen
sissin itsestään
ovelan paikasta
toiseen liikkujan,
joka huomataan
aina liian myöhään,
vahingon jo
päästyä tapahtumaan
kaiken aikaa
on oltava hereillä
ja valmiina
osattava
antaa olla
ja
ajan tehdä työtään
monet murheet ja
demonit on syöstävissä
vallasta,
mutta pullon tiiveys
oli vienyt halut
suudella yksinäisin
väsynein huulin
aikaisemmin halu
oli ollut heidän
yhteinen voimansa,
nyt suissa asui alituinen
pettymys ja
täyttymyksen jano
hengittää olemassaoloa,
sitä kaunista horisonttia,
jossa siintää tuo
ikuinen vapaus ja äärettömyys
intohimon asua
myrskyn silmässä,
kantaen sisällään
kapinan siementä,
muutoksen voimaa
riittävän monta
kertaa tullessaan
torjutuksi antamisen
halussaan ja vaipumalla
masennukseen,
tuntee itsensä turhaksi
ja väsyneeksi
synkkää nähdä halunsa niin kuihtuneena ja yksinäisen oloisena
siihen tarvitaan
vain ripaus
jatkuvia hyväilyjä,
kosketuksen täyttymyksiä ja
verensä lohduttavia
riemulauluja
ihonsa kananlihalla
muovipullonsa piripinnan
tuomien poreiden nostamat
kuplat ihonsa pihassa
kosteutta
pisaroivan odotuksen
lähentely-yritykset,
lipuen edestakaisin
kuin aironsa kadottanut
muovinen venho
synnyinhuutonsa tunne
on päällimmäisenä
huulien näykkiessä kaulalta
tuoden hajuveden tuulia
purjehtia nyppyjen
paisuessa leviten
selväksi rytmiksi
kosketus kaulalla
tekee vastaavan
liikkeen aina hävyssä
vastaten jokaiseen
vapina renkaan
aaltoon
uudella aallolla
ollen melkein
valmis sekoittumaan
monikertaisuuteen
ehtymätön kaivo,
josta nostetaan
ylös ja alas
paloa sammuttaen
jokainen suoni ja solu
on täynnä onnen tunnetta
palavan halun
syli,
huulten ja hengityksen
yhteys,
kuulla tuo kuiskaten
lausuttava sana
rakas
lihallisen nautinnon
suloinen kaukomaa
kahden halukkaan ihon painautuminen
joka kertoo
toisiinsa kietoutuneista
jäsenistä
täydestä elämästä
huomaten käden
lipuen hitaasti kohti,
jotta hyväily
olisi hyväilyä ja
niissä tapahtuisi
yhteinen tahto
Nousta täytenä ”kuolleista”, kuin neitsyen synnyttämä lapsi tuodaan äitinsä rinnoille nauttimaan ensimmäistä oikeaa ateriaa, jossa kaikki elämässä saavutetun onnen ponnistukset saavat rauhansa, kuten kyynel olisi kohdannut oman umpisolmunsa ja jälleen joku kuiskasi hiljaa-----rakas-----niissä valuu materiansa kohdannut onnellisuus. Tyynen veden luo, maan pysähtyessä paikalleen. Teardrop on kiehtova ja kaunis sana. Kammeten syrjään jotain, josta ei itse ymmärtänyt.
Mitä sinä näet?Kysymys on osoitettu sinulle, sinulle, joka näet maan äärestä kiitävän kyyneleen, kokonaisen rakkauden kohota kaiken ylle. Ja se horisontti ei pimene koskaan, sielun ja ruumiin yhdistyessä, ne ovat totta. Se on polku, se on noro, se on meidän polkumme. Lähde siinä meressä, valon pesiä ja läpikuultavien hahmojen tehdä pesänsä. Turha siis väittää ettei meitä ole, kyyneltä, joka on pelkkää tulvivaa aurinkoa. Sattuman jaloista noussutta harmoniaa, piirtäessämme jopa elämää.Ja meidän on vain haluttava piirtää sitä, sydämellä.
Selite:
https://www.youtube.com/watch?v=u7K72X4eo_s&ob=av3e
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut