Miten kaikki
opittu voi
unohtua hetkeen
vaeltaa
katoavaisuuden
maailmaa
antaen musteensa
tuhriintua
kohtaloihin
tulee mieleeni
latina ja
sen kauneus
ihmisen silmiin
arkailematon katse,
joka sumentaa
ajatusteni kirkkauden
palaten takaisin
siihen tuskaan ja
surulliseen
miten se
ottaa orjakseen,
ajaa askeettisen
tilan tuntuun
pienen ihmisen tuntoa
mutta onneksi
päivä oli vasta
puolillaan hämärää
ja säästyin noituudelta,
manauksilta, joita
sieluni synnytti
sillä vain puolitotuudet
ovat tottuneet
vapaalla taivaalla vaeltamaan
mikä siinä on
eilen kaikki oli selvää
ja tänään
kaikki tuntui taittuvan
ensimmäiseen nuottiin
kaikki tuntui hirttäytyvän
syyttömyyttään
outoja hetkiä
ihmisen elämässä,
nämä moninaiset
intohimon lahjat,
jotka syttyvät
käyttävät ihmisen
suurinta
tietoa ja ymmärrystä
ja kuitenkin
se hetkeen
puhdas ja
kirkas liekki vaan
piikittelee
painaa himon
piikkinsä kohti
kirkkauden vettä ja
unohtaa ihmisen
hyvät teot
unohtaa kaikki teot,
koko paskan
minutkin
ja minähän
olin katsonut
silmiin
valtavaa rakkautta,
henkieni taistelua
olin lukenut filosofiaa,
tieteitä ja
nyt se elämän
korkein logiikka
on hetkessä
kohtaloni
olinhan nauttinut
ja eläytynyt intohimooni
kaatanut kaikkeuden
jalkojemme juureen,
jotta tuntisin itseni
ymmärtäisin
syntieni merkityksen
luvallisuuteni
kyvyn jakaa ja
saada
palaa vaikka
kerettiläisyydessä
tunteakseni
uskoakseni
olevani voittoisa
ja ettei
mitään ovia
suljettaisi edessäni
eikä varsinkaan
takanani
vit***,
se on kova isku
kun tuntee
sen oletetun
lahjakkuuden
valuvan sammuvista silmistä
tuntee totuuden
pamauttavan
nyrkkinsä ymmärrykseen
kaiken sen mitä
olin kantanut
sydämessäni
kaiken sen
päihtymyksen, jonka
olin sullonut ja
vaalien sitonut
sieluni pintaan
ja olin taas tiedottomuudessa
olin kuva siitä
mitä olin elämässä
hakenut ja
rakentanut
toivonut
kanssa kulkijoiden
olevan hienojakoisena
osana
sisaruksia ja veljiä
keskenään
tekojeni heijastavan
rakkautta,
sanojen seppeleisiin
kirjoitettua ylevyyttä
ja kaikki vain
siksi, että
unohdus ottaa
vallan ja
alkaa luomaan
maailmaa uudelleen
fuck
ei ole
maailmassa
pysyvää
ei ole lakia
ei valtaa
elämää, joka
osaisi sopeutua
epäasiallisuuteen
ja ivaan
henkeä, joka
ei olisi halveksinut
ensin itseään ja
sen jälkeen kaikkea
muuta
kaikkea joita
karkeimmat kuvitelmani
olivat luoneet
sieluni vuotaa,
vuotaa verta
se epäkelpo
sivistymätön
siinä on tekovika
siinä vahingon siittämässä
sielussa on kohtuuttomuus
muuttunut ehdottomuudeksi
se ei tunnista
saatanaa tai jumalaa
mutta se parka
tuntee erehtyneensä,
tuntee menettäneensä
uskonsa
huomattuaan olevansa
tavallinen kuolevainen
olin lähtenyt
tietämättömyydestä
nauttinut neitsyet
runsaine mittoineen,
kaataen kaulaltani
hedelmäiset sarvet
tuntenut mitä
se raha ja
työ tarkoittavat
lähteenä,
kaivona joka
on pohjattomuuden
kaikuva lopullisuus
miten siihen pyhään
on silloin helppo ripustautua ja
kaivaa vaikka
silmät päästään
nähdäkseen kirkkautta
elämää, joka
onkin kuolema
unohdus, osa
itseäni
osa pakoa,
joka on löytänyt itsensä
mietitään myöhemmin
lisää,
tänään ajattelin juoda
vain viiniä
ja maata
sytyttää nälkäiset
silmäni,
uhrata ruumiini,
jotta saisin
ajatuksen unohdukseeni
tuntisin eläväni
tuntisin huutoni
kuuluvan korvaani,
tunnon tunteisiini
totuus odottakoon
vielä pienen tovin
ovenpielessä
minussa syttyi
hetki,
kaunis pieni
pala unohdusta
ymmärtää
ettei tätä hetkeä
voinut olla olematta
ettei mitään
oltu hävitty,
mitään ei
oltu hävitetty
oli vain edelleen
se usko
rakkauteen
että olisin
vimmani vanki,
mutta
en niin hullu
että kieltäytyisin
palvelemasta yötä,
vertailematta tuttua
ja tuntematonta
yhtyä kohtaloosi,
jotta sinäkin tuntisit
eläväsi
ja saisit unohdukseen täyttymyksesi
pientä siinä oli se
pelkkä hetkellisyys,
mutta sitä kantoi
joku suuri
joku joka tiesi elämästä enemmän
tiesi, että
elämässä on
joskus myös purjehdittava
myötätuuleen
jotta löytäisi tuon
kasvosi heijastavan kauneuden
ajattomuuden,
joka tunsi ajatukseni
oman unohdukseni,
sieluni vankilan
kohdata yksi kiinteä
piste,
sinun pisteesi
ja maailma oli hetken paikoiltaan,
niin kuin se voi
olla tietoinen
unien toteutumattomuudesta
miten syvemmin ja herkemmin
voi merkitä
sokaistuneiden silmien
nähdä elävää elämää
sitoa halunsa maalliseen
ruumiini sieluusi
niin kuin vääräkin joskus
tuntuu oikealta
puolitiessään hyvään ja pahaan,
unohdukseen, jolla
ei ole tarinassani vielä nimeä
mutta tänään se
tekee ihmisestä
omaan onneensa nojaavan
siis ihan kybällä
Kicking and ALIVE
opittu voi
unohtua hetkeen
vaeltaa
katoavaisuuden
maailmaa
antaen musteensa
tuhriintua
kohtaloihin
tulee mieleeni
latina ja
sen kauneus
ihmisen silmiin
arkailematon katse,
joka sumentaa
ajatusteni kirkkauden
palaten takaisin
siihen tuskaan ja
surulliseen
miten se
ottaa orjakseen,
ajaa askeettisen
tilan tuntuun
pienen ihmisen tuntoa
mutta onneksi
päivä oli vasta
puolillaan hämärää
ja säästyin noituudelta,
manauksilta, joita
sieluni synnytti
sillä vain puolitotuudet
ovat tottuneet
vapaalla taivaalla vaeltamaan
mikä siinä on
eilen kaikki oli selvää
ja tänään
kaikki tuntui taittuvan
ensimmäiseen nuottiin
kaikki tuntui hirttäytyvän
syyttömyyttään
outoja hetkiä
ihmisen elämässä,
nämä moninaiset
intohimon lahjat,
jotka syttyvät
käyttävät ihmisen
suurinta
tietoa ja ymmärrystä
ja kuitenkin
se hetkeen
puhdas ja
kirkas liekki vaan
piikittelee
painaa himon
piikkinsä kohti
kirkkauden vettä ja
unohtaa ihmisen
hyvät teot
unohtaa kaikki teot,
koko paskan
minutkin
ja minähän
olin katsonut
silmiin
valtavaa rakkautta,
henkieni taistelua
olin lukenut filosofiaa,
tieteitä ja
nyt se elämän
korkein logiikka
on hetkessä
kohtaloni
olinhan nauttinut
ja eläytynyt intohimooni
kaatanut kaikkeuden
jalkojemme juureen,
jotta tuntisin itseni
ymmärtäisin
syntieni merkityksen
luvallisuuteni
kyvyn jakaa ja
saada
palaa vaikka
kerettiläisyydessä
tunteakseni
uskoakseni
olevani voittoisa
ja ettei
mitään ovia
suljettaisi edessäni
eikä varsinkaan
takanani
vit***,
se on kova isku
kun tuntee
sen oletetun
lahjakkuuden
valuvan sammuvista silmistä
tuntee totuuden
pamauttavan
nyrkkinsä ymmärrykseen
kaiken sen mitä
olin kantanut
sydämessäni
kaiken sen
päihtymyksen, jonka
olin sullonut ja
vaalien sitonut
sieluni pintaan
ja olin taas tiedottomuudessa
olin kuva siitä
mitä olin elämässä
hakenut ja
rakentanut
toivonut
kanssa kulkijoiden
olevan hienojakoisena
osana
sisaruksia ja veljiä
keskenään
tekojeni heijastavan
rakkautta,
sanojen seppeleisiin
kirjoitettua ylevyyttä
ja kaikki vain
siksi, että
unohdus ottaa
vallan ja
alkaa luomaan
maailmaa uudelleen
fuck
ei ole
maailmassa
pysyvää
ei ole lakia
ei valtaa
elämää, joka
osaisi sopeutua
epäasiallisuuteen
ja ivaan
henkeä, joka
ei olisi halveksinut
ensin itseään ja
sen jälkeen kaikkea
muuta
kaikkea joita
karkeimmat kuvitelmani
olivat luoneet
sieluni vuotaa,
vuotaa verta
se epäkelpo
sivistymätön
siinä on tekovika
siinä vahingon siittämässä
sielussa on kohtuuttomuus
muuttunut ehdottomuudeksi
se ei tunnista
saatanaa tai jumalaa
mutta se parka
tuntee erehtyneensä,
tuntee menettäneensä
uskonsa
huomattuaan olevansa
tavallinen kuolevainen
olin lähtenyt
tietämättömyydestä
nauttinut neitsyet
runsaine mittoineen,
kaataen kaulaltani
hedelmäiset sarvet
tuntenut mitä
se raha ja
työ tarkoittavat
lähteenä,
kaivona joka
on pohjattomuuden
kaikuva lopullisuus
miten siihen pyhään
on silloin helppo ripustautua ja
kaivaa vaikka
silmät päästään
nähdäkseen kirkkautta
elämää, joka
onkin kuolema
unohdus, osa
itseäni
osa pakoa,
joka on löytänyt itsensä
mietitään myöhemmin
lisää,
tänään ajattelin juoda
vain viiniä
ja maata
sytyttää nälkäiset
silmäni,
uhrata ruumiini,
jotta saisin
ajatuksen unohdukseeni
tuntisin eläväni
tuntisin huutoni
kuuluvan korvaani,
tunnon tunteisiini
totuus odottakoon
vielä pienen tovin
ovenpielessä
minussa syttyi
hetki,
kaunis pieni
pala unohdusta
ymmärtää
ettei tätä hetkeä
voinut olla olematta
ettei mitään
oltu hävitty,
mitään ei
oltu hävitetty
oli vain edelleen
se usko
rakkauteen
että olisin
vimmani vanki,
mutta
en niin hullu
että kieltäytyisin
palvelemasta yötä,
vertailematta tuttua
ja tuntematonta
yhtyä kohtaloosi,
jotta sinäkin tuntisit
eläväsi
ja saisit unohdukseen täyttymyksesi
pientä siinä oli se
pelkkä hetkellisyys,
mutta sitä kantoi
joku suuri
joku joka tiesi elämästä enemmän
tiesi, että
elämässä on
joskus myös purjehdittava
myötätuuleen
jotta löytäisi tuon
kasvosi heijastavan kauneuden
ajattomuuden,
joka tunsi ajatukseni
oman unohdukseni,
sieluni vankilan
kohdata yksi kiinteä
piste,
sinun pisteesi
ja maailma oli hetken paikoiltaan,
niin kuin se voi
olla tietoinen
unien toteutumattomuudesta
miten syvemmin ja herkemmin
voi merkitä
sokaistuneiden silmien
nähdä elävää elämää
sitoa halunsa maalliseen
ruumiini sieluusi
niin kuin vääräkin joskus
tuntuu oikealta
puolitiessään hyvään ja pahaan,
unohdukseen, jolla
ei ole tarinassani vielä nimeä
mutta tänään se
tekee ihmisestä
omaan onneensa nojaavan
siis ihan kybällä
Kicking and ALIVE
Selite:
https://www.youtube.com/watch?v=gb9uQJYNybU
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut