Puhuessasi eristäytymisen
odotuksesta
turhautumisen avaruudesta
tuntuuko se siltä
kuin olisit
pukeutunut kasvoihini
tuntien itsesi pelokkaaksi
ja pinnalta naarmuiseksi
nukkuen vaiti
kuin lapsi vaikka
tunnet tulivuoren
sisälläsi huutavan vapautustaan
pitäisin sinusta
kiinni, jotta
uskaltaisit enemmän
luottaa itseesi ja
silti sanot
anna minun olla heikko;
koskaan en ole kuullut
ajatukseni olevan yhtä hiljaa
rakkaudetta kasvanut
ei usko
rakkauden olemukseen,
miten minä pidän kiinni,
minä
joka estän sinua
tulemasta onnelliseksi
pelkäätkö sinä minua,
sinulla on valta
eikä minulla yhtään
vasta argumenttia
vain vastapelurina
sinun onnesi
minun epätoivoni,
silittää hiuksiasi
sanoa ne sanat,
jotka halaus
tuo tullessaan,
haurasta untuvaa
syyllisyyden tunteeni
repiessä järjestystä
olemassaoloosi,
aikomuksenaan hukuttaa
rakkaus,
ollen viimeinen merkki
heikkoudestasi,
siitä en selviäisi
ollen taas varmuus
voimieni murtumisesta
vanha totuushan on,
että voimakkaat
eivät taivu
välipitämättömyys saa
väsyneet pettymään,
katkeaminen on lähempänä
onnettomuutta
onnesta puhumattakaan
aita kohoaa ympärillesi,
vapaus irvailee ulkopuolella
kaiken käsittävässä ymmärtämyksessään
tuhoavassa anteeksiantavuudessaan,
sinähän rakastat vain rakkauttasi,
et minua
et sitä mitä olisin
voinut olla
vain kätketty herkkyys
aina käytettävissäsi
miksei se
rakkautesi
koskaan sano
mitä se rakkaus on,
kysyt minulta
yhteisestä taistelusta ja
pyydät pohjatonta
minä rakastin
sinä epäilit,
maatessamme kasvomme
koskettavat
seisovat rakkaudettomina
sivustalla
ja onnelliset aitauksen
ulkopuolella
keräävät pienimmätkin
muruset
halumme lämmöstä,
me etsimme sanoja
tapaa puhua
ja heitellä yhteydenpitoa
rakkaus tietää arvonsa
ja se rakkaus ei ole
koskaan ollut meidän,
pettymyksestä päästyämme
me petämme
aitauksen toisella puolella
ja jos tämä oli
rakkaus
pelkään kohdata
mitä onkaan viha
todellisuudesta puhumattakaan
kokonaisuus on aina pelkkä väärinkäsitys,
pieniä huomaamattomia vääryyksiä
ja nyt ymmärrän mitä
minusta halusit,
että löytäisin itseni
tuntisin ihmisen puutteen
syyn ja seurauksen
kuinka hellyys ommellaan sanoiksi
sadekuuroksi rakastavaisten kyynelille
odotuksesta
turhautumisen avaruudesta
tuntuuko se siltä
kuin olisit
pukeutunut kasvoihini
tuntien itsesi pelokkaaksi
ja pinnalta naarmuiseksi
nukkuen vaiti
kuin lapsi vaikka
tunnet tulivuoren
sisälläsi huutavan vapautustaan
pitäisin sinusta
kiinni, jotta
uskaltaisit enemmän
luottaa itseesi ja
silti sanot
anna minun olla heikko;
koskaan en ole kuullut
ajatukseni olevan yhtä hiljaa
rakkaudetta kasvanut
ei usko
rakkauden olemukseen,
miten minä pidän kiinni,
minä
joka estän sinua
tulemasta onnelliseksi
pelkäätkö sinä minua,
sinulla on valta
eikä minulla yhtään
vasta argumenttia
vain vastapelurina
sinun onnesi
minun epätoivoni,
silittää hiuksiasi
sanoa ne sanat,
jotka halaus
tuo tullessaan,
haurasta untuvaa
syyllisyyden tunteeni
repiessä järjestystä
olemassaoloosi,
aikomuksenaan hukuttaa
rakkaus,
ollen viimeinen merkki
heikkoudestasi,
siitä en selviäisi
ollen taas varmuus
voimieni murtumisesta
vanha totuushan on,
että voimakkaat
eivät taivu
välipitämättömyys saa
väsyneet pettymään,
katkeaminen on lähempänä
onnettomuutta
onnesta puhumattakaan
aita kohoaa ympärillesi,
vapaus irvailee ulkopuolella
kaiken käsittävässä ymmärtämyksessään
tuhoavassa anteeksiantavuudessaan,
sinähän rakastat vain rakkauttasi,
et minua
et sitä mitä olisin
voinut olla
vain kätketty herkkyys
aina käytettävissäsi
miksei se
rakkautesi
koskaan sano
mitä se rakkaus on,
kysyt minulta
yhteisestä taistelusta ja
pyydät pohjatonta
minä rakastin
sinä epäilit,
maatessamme kasvomme
koskettavat
seisovat rakkaudettomina
sivustalla
ja onnelliset aitauksen
ulkopuolella
keräävät pienimmätkin
muruset
halumme lämmöstä,
me etsimme sanoja
tapaa puhua
ja heitellä yhteydenpitoa
rakkaus tietää arvonsa
ja se rakkaus ei ole
koskaan ollut meidän,
pettymyksestä päästyämme
me petämme
aitauksen toisella puolella
ja jos tämä oli
rakkaus
pelkään kohdata
mitä onkaan viha
todellisuudesta puhumattakaan
kokonaisuus on aina pelkkä väärinkäsitys,
pieniä huomaamattomia vääryyksiä
ja nyt ymmärrän mitä
minusta halusit,
että löytäisin itseni
tuntisin ihmisen puutteen
syyn ja seurauksen
kuinka hellyys ommellaan sanoiksi
sadekuuroksi rakastavaisten kyynelille
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut