Message in a Bottle

Hämärä aurinko
painaa kuutani
 
ilmaisuni ei
osannut
laskeutua
lakeuksilleen
 
ottaa otteeseensa
ja sulattaa
vastaan kävelevää
vastarintaa
 
oli vain liian pimeä
ja sumuisa
sunnuntainen aamu
 
-
 
maailmani on
kutistunut,
sairastunut
jonkin asteiseen
turhamaisuuteen
 
tai tahtomattomuuteen
 
sellaiseen
särkyneen haaveen
valaisemaan
melankoliseen tilaan
 
miten kaipasinkaan
itseeni
latausta,
kiihkeää sanavaihtoa
 
vaivuin liian
helposti vain murjottamaan
siihen
samaan rauhaan ja
hiljaisuuteen,
joka pidemmällä
aikavälillä
tappaa
aina asuttajansa
 
-
 
kirjallisuus
lienee kasvattanut
horsmaa ihoni
kerroksiin
 
maanalainen virta
kuumenee aivan liian
hitaasti, mutta
se elää
ja sykkii
kuitenkin edelleen
 
odottaa jotain
jonkun tahdittomuuden
kirjoittavan nuottinsa,
jotta edes pikkuriikkinen
mielenkiinto
osaisi aloittaa
keulimisen
 
lumoaisi lyyrisyydellään
 
olen niin heikkona kauniisiin säveliin
 
-
 
maailma tuntuu
hetkeen niin
epäoikeudenmukaiselta
 
jatkuva vesisade
sataa harmaat
pilvensä
kerätäkseen
pienen pienet
vastoinkäymiset
suuremmiksi
padoiksi
 
tätäkin
kirjoittaessa
tuntuu kuin
outo rauhoittavuus
hakisi jalansijaansa
 
hetki,
joka kertoisi
hetken aikaa
kuuluvan osana
johonkin
 
osana luotaamattomia
syvyyksiä
osana jotain
joka kannattelisi
silloin, kun
valve ottaa valtansa
 
nukuttaisi vain
uneen,
avaten ne padot
ja
silittelisi yksinäisyyden
 
tavallaan rakastaisi
vai rakkautensa
takia
 
-
 
ihminen on
tapahtumapaikalla
läsnä,
mutta osaako
kasata kaikki
palaset kohdilleen
 
äärikokemukset,
varjot
ja kaikessa
on aina
rajoittavuudet
niin suuressa osassa
 
on vaikea kasata
ymmärrystä
mittasuhteisiinsa
ennen kuin on
nähnyt
mitä reunoilla
tarkoitetaan
 
ja sen jälkeen
onkin jäljellä enää
 
mitä sillä tiedolla tekee
 
-
 
olen jäljittänyt
sanoja,
kuvittanut
jokaisen haluamaan
jotain
 
haltioitumaan rajattoman
maailman kyvystä
tehdä onnellisuutta
 
sanat ovat
vain osa totuutta,
tänään niistä
ei ole siihen
minkä elämä on tarkoittanut
 
sen virran
vietäväksi,
joka tarkoittaa
 
nuoruuden viettien
ja himon merkityksiä,
jotka aika
muuttaa kauneudeksi
 
tavaksi ymmärtää
yhteyttä, tavaksi
antaa rakkaudelle
kuvansa siitä
mikä on sen
kaiken arvoista
kun saa rakastaa
ja tuntea rakkautta
 
-
 
ihmisessä
on monta tyhjyyttä
 
monta tapaa
antaa ehdottomuuden
tehdä pesänsä
 
tiloja on paljon ja
ne kulkevat omia
teitään, mutta
lähtemisen ja jäämisen
raja on hiuskarvan varassa
 
niin pientäkin pienemmästä
mennyt kohtaa
nykyisyydessään
tulevaisuutensa
 
mihin se kenessäkin
osuu ja mitä merkitsee
 
toisen menetys,
toteutumattomat mahdollisuudet
ja haavoittuvuuden
koko käsite on
ohuempi kuin
ohut itse
 
ihminen odottaa
tilaisuuksia,
unettomana vaeltaa
ja odottaa
 
haavoittuvuutensa tilassa,
että
kauneus
ottaisi kädestä
 
antaisi viattomuutensa
puhutella,
ihmisestähän näkee helposti
läpi, jos osaa kuunnella
 
osaa antaa
tiedostamattomuuden
kulkea äänensävyissä
 
miten se liikkuu ja
tekee sopuisalle
kanssakäymiselle
yhteytensä
 
-
 
ihminen pelkää
ja halajaa
samanaikaista
muutosta
 
sieluni on
aina kaksikymppinen
ja sen se on
tehnyt
kyllä kaikille selväksi
 
jokaisellahan on
menneisyytensä
viitta, joka
kietoo ansioluettelonsa
ihon pintaan,
mutta onko sillä
merkitystä
 
onko se kaikki
hetkeen hyytynyttä
historiaa
menettäessään merkityksensä
silloin kun sen
ymmärrystä ei ole
 
silloin kun se
naurun pyrähdys,
pinnan alainen syvyys
puuttuu kaiken soinnista
 
silloin kun toivoisi
varjoissa lymyilevien
mahdollisuuksien
heräävän henkiin
 
kietoutuvan pikkusormeni
ympärille ja
ihan sama jos vain
hetken pelehtisi ja
antaisi itselleen
armon pitää hauskaa
 
ihminenhän pettää niin usein
kaiken muunkin kuin
omat halunsa
 
ja yrittää
yhteen sovittaa
ominaisuudet, jotka
eivät ole samaa maailmaa
 
samaa tunnetta kuin tässä kirjeessä
 
-
 
hapuilen kesken
nousevan kauniin tunteen
 
taas se sama
pelko iskee
perseeseen
ja vesittää koko
hienon kyhäelmän
 
sellaistahan se aina
on,
usko toivo ja
rakkaus ovat koetuksella
 
miten osaisi
luonnollisella tavalla
ilmaista
tunteitaan
 
saisi tarpeensa
ilmoille ilman
häpeää
 
ilman, että
joku aina tarttuu
ja repii
 
kyseenalaistaa jokaisen
pienen yksityiskohdan
 
sen ohuempaakin
ohuemman haavoittuvuuden
merkityksen,
joka voi olla
se kaikkein suurin tekijä
 
sen oikean tunteen syntymiseen
 
kaikkea ei ole
tarkoitettu rationaaliseksi,
ymmärtäminen on
mitä suuremmassa määrin
ymmärtämättömyyttä
 
asioiden herkkyyden ja
tavan tapahtua
niin kuin niiden
on tarkoitettu laskostua
ja tuntea yhteenkuuluvuuden
tuomaa onnellisuutta
 
-
 
joet ja selänteet
puhuvat paljon,
ovat suuria merkityksen lähteitä
 
pintaan orastavat
tunteet
kuinka
ne nousevat
herkkyysalueilleen,
 
läsnäolon kauneus,
miten pelkkä hiljaisuus,
jaettu ajatus voi
olla maailman
kaunein asia
 
jotenkin sen
haluaisi tuntea mitä
hyvä ihminen tarkoittaa
 
mitä huolettomuus ja
sen kaveri suruttomuus
voisivat tuntea kahden ihmisen
kahleettomuudessa
 
houkutuksen välttämättömyys
kurkista toisen sisään,
miten se jaettu ilo
tekee kiitollisuuden
ja kertoo tarinansa
ilman, että
sitä pitää pyytää
 
se vain kertoo ja
nostaa sellaisen kaipuun ja
ikävän, jonka
tarkoitus on
rakastaa,
jotta
se kahleeton uudelleen kohtaaminen
tekisi mielihalunsa pitää
se oma tuoksunsa
 
nautintonsa siihen yhteyteen
 
-
 
nyt alkaa jo
päivä nostaa päätään,
aurinkokin pilkahtaa
ja luo katseensa
 
hiljainen sade
läikyttää
seesteisen veden pintaa
 
pullo sukeltaa
painavien patoumien
painosta ja hetkessä
nostaa päätään
tuntiessaan elämänilon
nostavan terhakoituneita
tunteitaan
 
minun pitäisi tuntea
enemmän hengityksen
kautta,
siitä kohtaa
elämää mistä
 
noustuaan näköalapaikalle
 
osaten tunnistaa
saavutuksensa,
katsoa
ja tuntea, jos
se kaikki kerran
tuntui hyvältä
 
rajoja on kaikkialla,
mutta kun sen
rajan ylittää
 
ei saisi vain
pelätä ja ihmetellä
 
pitäisi tuntea kaiken kiehtovuus,
tehdä itsestään kiehtovuus
 
intensiivisyys, joka
laulaa laulunsa
tavalla, jota ei
voisi vastustaa
 
miten se nostaisi
tuulen siihen
ytimen tyhjään kohtaan
 
ja jollekin
se voisi olla seksuaalisuutta
kiihottaa itsensä
transsiin ja juoda
maljansa pohjaan
 
kun taas toisaalta
ihmiset, sanat
tunteet toimivat välittäjä
todellisuudesta
 
hetkellisyyden viehätyksensä,
joka tallentuu mielihyvä
muistiin ja kutoo
välittämisen näkymättömän
verkon
 
sellaisen ohuttakin ohuemman
aistillisuuden tunteen,
joka jollekin loppuu
siihen viimeiseen voihkaisuun
 
ja jollekin toiselle
se merkitsee
ettei
ylitä sitä vaistojen
varaista rajaa
 
ja silti tuntee
viihtyvän ja
serotoniinin valuvan
mielihyväänsä
 
-
 
päivät tulevat
ja menevät
 
piirtäen ääriviivat
jokaiseen päivään
 
elämme, hengitämme
 
himoitsemme
täyttyäksemme
 
kaikki asiat ovat
liikkeellä
samanaikaisesti
ja jonkinlainen
kaipaus vaan
pysyy ihmisessä
 
ettei kenenkään
onni asu toisessa ihmisessä,
mutta ne ihmisen
synnyttämät kiirastulet
vaan tulevat
ja vaativat osansa
 
elää ja ymmärtää
vai
juuri päinvastoin
 
-
 
kokeilen tähän loppuun
sanoja,
jotka säilyttäisivät
elämyksellisyyden
 
olla ja osata
katsoa
sitä mitä olen
 
miten tuhlaamme
kauneuttamme
luullessamme lapsenomaisesti
kaiken jatkuvan ikuisesti
 
rakkaudenkin,
vaikka hetki
hetkeltä
valmistaudumme
luopumaan
 
välttämään lopullisuuden
tunnetta ja
silti aina on olemassa
toinen tai kolmas…
 
samanlainen tarina,
joka haluaa
tuntea kertojansa
 
vain siksi,
että olemme ihmisiä
 
siksi, että
meillä on ikuinen
keskeneräinen vetovoimamme
 
jatkuva nousuvesi, joka
rantauttaa
ja sitoo tarinamme
 
sitoo meidät ja elämän
tavoittelemisen arvoiseksi