Jumalassa
ei ole kuvaani,
sydämessäni
puhtautta,
jonka haluaisin
saada hinnalla
pakahduttavan
kapinoinnin kyvyllä
täyttää suoneni
ääntään rakastaen
kykyään luvata
ja pitää
lupauksensa
vaikka se kestäisi
ikuisuuden käsittää,
vaikka se vaatisi
aaveet
kammioistaan
tyhjyyden tyhjimmät
lauseet,
jotka vaeltavat
sokeassa
tietämättömyydessä
pilkkopimeässä
häivyttäen
minuuteni
viimeiset rippeet
en koskaa
voisi levätä
liikkumatta
en koskaan
vaikka nimeni
olisi kirjoitettu
kivisin kirjaimin
ajatukseni
kiedottu usvaan
silti kohoaisin
unen tavoin,
olisin purjehtija
mallin ja muodon
lähettiläs,
joka tekisi
ajatuksistaan
vaatteen
räätälin,
joka parsii
rakkauden lait
nähtäväksesi
miten niistä
pienistä
pisaroista
saakin niin
suuria
miten ne elimen
jäykistämät
raukat olisivat
voineet
ymmärtää
nähdä selkeästi
ettei taakkaansa
voi kantaa uskomatta
työstään nauttia
saamatta palkkaa
olinko etuoikeutettu
tuntiessani
eläneeni monta
elämää
kirjoitettuani
satoja kirjeitä
uskoa ja toiveita,
joissa asui
rohkeus
kyky nähdä
tulevaisuuteen
kyky kyllästää
ihanteensa
tarpeillaan ja
kaipauksellaan
jotta ehdottomuuden
synnyttämä
lapsi
olisi
jokaista
lahjaa suurempi
sieluni kuulua
sinulle,
hetken jopa
tunsin
olevani
osa jumaluutta
kasvonsa
kauniit ja
intohimon lämmön
sinkoutua taivaan
sineen,
egoni oli
vapauttanut kahleensa
rakettia ei
voinut ohjata
olin keskellä
kauneimpia kesiä,
ja ystäväni
olit osa myrskyä,
mielen kykyä
symbolisessa maailmassa
en halunnut
kirjoittaa,
ainoastaan tuntea
todellisuuden kyvyn
rajoittaa
mielikuvitustani
miten mieleeni
tuleekin
kohtalon kyky
vapauttaa meidät
neroutemme
kahleista
kirjoitin sanoja,
lauseita
tuntui kuin
tiili tiileltä
talomme
olisi valmis
olisin valmis
luomaan,
syntymään
säilömiini
ihmeiden elämyksiin
kokonaisen
maailman elää
ravinnottomuudessa
ja silti tuntea
hengen liikuttavan
kuvaa, ääntä
todellisuutta
janotessamme
näkemäämme enemmän
ei aikaa voi
kääntää,
eikä tapahtumaa
elää uudelleen,
mutta ajasta
voi tehdä
tapahtuman
rakennelman
äärettömän pienen
osan äärettömyyttä
näkymättömän osan
onnellisuutta
muuttamaan
näkyvää
aivoni olivat
maalanneet
milloin työnantajalle
milloin
ystävilleni
perkele niistä
töherryksistä
vieläkin
joku maksaa
iskien silmää,
iskien sykettä elämään
silmäni osasivat
aina lepuuttaa
itsensä herkullisuudella
jämähtäen
tarjoiltuihin ruumiin osiin
kehon herkkyyteen
tarvitaan aina
ripaus
sivistävää
ja pehmentävää
otetta
jotta ajatukset
istuisivat paremmin
ohikiitävään rytmiin
mikä on elämäni,
millä sieluni
elää
olen raastanut
ja repinyt,
sietänyt
jotta voisin
olla onnellissudelleni
velkaa
polttaa jokaisen
sillan,
kääntää
kasvoni
kauas kaukaisuuteen
niin kauas
ettei loitsut enää
kerro totuuksiani
ettei lauluillani
ole sävelmää,
jota yksikään
sana ei voisi saavuttaa
olin rakentanut
temppelin,
olin pukenut
sen liikuttuneiden
kyynelten suojaksi
rakkaus anna
lupaus täyttymyksestäsi
anna herkimpien
impulssien
tehdä sielustani
hentoja versoja
uskoa niiden
kykyyn johtaa
käsinkirjoitettuun
kauniiseen loppuun
kuinka se olikin
syntynyt pimeyteen
ja kasvanut valossa
kuinka sen
pystyy lukemaan
näkemättä
kuinka se
leimahtaa tuleen
syttymättä
se tuntee ja
uskoo
ilma on enemmän
kuin hengitys
siihen voi
kirjoittaa,
kun tuntee ilon
ja ymmärtää toisen
tuntevan samaa
heikkoutta nälästä
mitä silloin näkeekään
antaa itsensä mennä
katsoo
ihmistä
ei uhraa
yhtään elämää
löytääkseen
sillä tässä hetkessä
ei ole eroa
elettyihin menneisyyksiin
vain itse elämä merkitsee,
kuinka se
synnyttää rakkautta
ja tekee meistä onnellisia
ja olisinhan minä
tyynyt paljon
vähempäänkin
nyt kun
ymmärrän mitä
se kuva jumalani
kasvoissa
tarkoittaa
aukaisen silmäni
muuntuakseni
minuuteen
olen elämälle
velkaa,
elämälle, joka
on naitettu minuun
menettäen
nimeni ja
osoitteeni
jumalallisen huuhtelun
tunnustaa
olevani onnellinen
koko maailman kuulla
liimautuneeni yhteen
tasavertaisuuteen,
jotta kukaan
ei olisi onnensa
ulkopuolella
ja osaisin rakastaa
luoda omasta tahdostani
kuin instrumentti
antaen elämälle
enemmän kuin
nälkäinen taitelija
luo ja nauttii
kauneutta
rakkautta
vain
kaiken sen itsensä tähden
ei ole kuvaani,
sydämessäni
puhtautta,
jonka haluaisin
saada hinnalla
pakahduttavan
kapinoinnin kyvyllä
täyttää suoneni
ääntään rakastaen
kykyään luvata
ja pitää
lupauksensa
vaikka se kestäisi
ikuisuuden käsittää,
vaikka se vaatisi
aaveet
kammioistaan
tyhjyyden tyhjimmät
lauseet,
jotka vaeltavat
sokeassa
tietämättömyydessä
pilkkopimeässä
häivyttäen
minuuteni
viimeiset rippeet
en koskaa
voisi levätä
liikkumatta
en koskaan
vaikka nimeni
olisi kirjoitettu
kivisin kirjaimin
ajatukseni
kiedottu usvaan
silti kohoaisin
unen tavoin,
olisin purjehtija
mallin ja muodon
lähettiläs,
joka tekisi
ajatuksistaan
vaatteen
räätälin,
joka parsii
rakkauden lait
nähtäväksesi
miten niistä
pienistä
pisaroista
saakin niin
suuria
miten ne elimen
jäykistämät
raukat olisivat
voineet
ymmärtää
nähdä selkeästi
ettei taakkaansa
voi kantaa uskomatta
työstään nauttia
saamatta palkkaa
olinko etuoikeutettu
tuntiessani
eläneeni monta
elämää
kirjoitettuani
satoja kirjeitä
uskoa ja toiveita,
joissa asui
rohkeus
kyky nähdä
tulevaisuuteen
kyky kyllästää
ihanteensa
tarpeillaan ja
kaipauksellaan
jotta ehdottomuuden
synnyttämä
lapsi
olisi
jokaista
lahjaa suurempi
sieluni kuulua
sinulle,
hetken jopa
tunsin
olevani
osa jumaluutta
kasvonsa
kauniit ja
intohimon lämmön
sinkoutua taivaan
sineen,
egoni oli
vapauttanut kahleensa
rakettia ei
voinut ohjata
olin keskellä
kauneimpia kesiä,
ja ystäväni
olit osa myrskyä,
mielen kykyä
symbolisessa maailmassa
en halunnut
kirjoittaa,
ainoastaan tuntea
todellisuuden kyvyn
rajoittaa
mielikuvitustani
miten mieleeni
tuleekin
kohtalon kyky
vapauttaa meidät
neroutemme
kahleista
kirjoitin sanoja,
lauseita
tuntui kuin
tiili tiileltä
talomme
olisi valmis
olisin valmis
luomaan,
syntymään
säilömiini
ihmeiden elämyksiin
kokonaisen
maailman elää
ravinnottomuudessa
ja silti tuntea
hengen liikuttavan
kuvaa, ääntä
todellisuutta
janotessamme
näkemäämme enemmän
ei aikaa voi
kääntää,
eikä tapahtumaa
elää uudelleen,
mutta ajasta
voi tehdä
tapahtuman
rakennelman
äärettömän pienen
osan äärettömyyttä
näkymättömän osan
onnellisuutta
muuttamaan
näkyvää
aivoni olivat
maalanneet
milloin työnantajalle
milloin
ystävilleni
perkele niistä
töherryksistä
vieläkin
joku maksaa
iskien silmää,
iskien sykettä elämään
silmäni osasivat
aina lepuuttaa
itsensä herkullisuudella
jämähtäen
tarjoiltuihin ruumiin osiin
kehon herkkyyteen
tarvitaan aina
ripaus
sivistävää
ja pehmentävää
otetta
jotta ajatukset
istuisivat paremmin
ohikiitävään rytmiin
mikä on elämäni,
millä sieluni
elää
olen raastanut
ja repinyt,
sietänyt
jotta voisin
olla onnellissudelleni
velkaa
polttaa jokaisen
sillan,
kääntää
kasvoni
kauas kaukaisuuteen
niin kauas
ettei loitsut enää
kerro totuuksiani
ettei lauluillani
ole sävelmää,
jota yksikään
sana ei voisi saavuttaa
olin rakentanut
temppelin,
olin pukenut
sen liikuttuneiden
kyynelten suojaksi
rakkaus anna
lupaus täyttymyksestäsi
anna herkimpien
impulssien
tehdä sielustani
hentoja versoja
uskoa niiden
kykyyn johtaa
käsinkirjoitettuun
kauniiseen loppuun
kuinka se olikin
syntynyt pimeyteen
ja kasvanut valossa
kuinka sen
pystyy lukemaan
näkemättä
kuinka se
leimahtaa tuleen
syttymättä
se tuntee ja
uskoo
ilma on enemmän
kuin hengitys
siihen voi
kirjoittaa,
kun tuntee ilon
ja ymmärtää toisen
tuntevan samaa
heikkoutta nälästä
mitä silloin näkeekään
antaa itsensä mennä
katsoo
ihmistä
ei uhraa
yhtään elämää
löytääkseen
sillä tässä hetkessä
ei ole eroa
elettyihin menneisyyksiin
vain itse elämä merkitsee,
kuinka se
synnyttää rakkautta
ja tekee meistä onnellisia
ja olisinhan minä
tyynyt paljon
vähempäänkin
nyt kun
ymmärrän mitä
se kuva jumalani
kasvoissa
tarkoittaa
aukaisen silmäni
muuntuakseni
minuuteen
olen elämälle
velkaa,
elämälle, joka
on naitettu minuun
menettäen
nimeni ja
osoitteeni
jumalallisen huuhtelun
tunnustaa
olevani onnellinen
koko maailman kuulla
liimautuneeni yhteen
tasavertaisuuteen,
jotta kukaan
ei olisi onnensa
ulkopuolella
ja osaisin rakastaa
luoda omasta tahdostani
kuin instrumentti
antaen elämälle
enemmän kuin
nälkäinen taitelija
luo ja nauttii
kauneutta
rakkautta
vain
kaiken sen itsensä tähden
Selite:
https://www.youtube.com/watch?v=QpPjgJKAGMY&list=PLIpmgixtX0gO1HJ3kuZVWnNM0507JoKmx&index=44
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Vahvaa rakkautta elämää kohtaan,pidän.
Sivut