Heräsin yhtäkkiä
tajuamaan et unelmat voi toteutua
niinku nyt
tosta noin vaan
Katselen katukuvaa ja pohdin
tätäkö sitä ihminen oikeesti haluaa
yksinäisyyttä väkijoukossa
erottumista massasta
En kuulu näihin kuvioihin,
tää maa on kun iso väripaletti keskellä merta
ja mie pieni musta piste kartalla
Erotun merestä
kukista
puutarhoista
jopa kiviseinistä
koko komeudesta
Otsassa lukee
synkkä ja pimeä
vaikea ja anarkistinen ihminen
vaikka olenkin vain tavallinen suomalainen
Huvittaa tavallaan
kuinka helppoa olikaan saavuttaa
jotain mitä kovasti haluaa
täytyy antaa vaan aikaa
kohtalolle päättää mitä kautta kuljetaan
Kuusi pitkää vuotta
Ja sitten yhtäkkiä olenki täällä.
Siun kanssa samalla mantereella.
Ja voin tuntea sen, kyllä voin
siun läheisyyden.
Olet niin lähellä minuu.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Luin pari ensimmäistä runoa ja tykästyin oikein hirmuisesti runoihis, selasin alaspäin ja huomasin että oon jo joskus aiemmin kommentoinut sulle o:
Tässä runossa on tavanomaisuutta, ei mitään erikoisia sanoja tai kielikuvia, mutta siltikään kokonaisuutena tämä ei ole ollenkaan tavanomainen.
Kaunis ((: