Nimetön

Kadulla kulkee kevein jaloin,
ihmisjoukkoon naamioituneena.
Rokkityttö ei enää halua erottua,
kulkee aina pääkatua
massan mukana
yrittää sulautua ohikulkevaan massaan.

Ei enää hymyä huulilla,
ei vittuuntunutta silmien kurtistelua,
neutraali pokerinaama kasvoilla.

Tänään laitoin vaaleammat farkutkin,
koska muilla on sellaisia,
vedin päälleni hupparin
jalkoihin tennarit.

Ja menin vain ostamaan savukkeita.

Tää tyttö ei enää halua herättää huomiota
ei enää uskalla provosoida
ei herättää ihmisissä mitään tunteita.

Nyt,
ensimmäistä kertaa
haluan olla kuten muutkin
sillä pelkään,
että jos ihmiset huomaavat miut
he näkevät saman kuin mie peilistä
pilalle piestyn epäonnistujan
joka hävisi hienon elämänsä
pilasi tilaisuutensa
vain olemalla tyhmä,
sinisilmäinen ja naiivi.

Pelkään että tämä rokkityttö
on hävinnyt
siksi ettei osannut valita oikein.

Ja virheistä rangaistaan.