Ehkä miun pitäisi kertoa
että miekin pelasin
leikin
ja pelleilin.
Miulla oli hauskaakin,
jossain vaiheessa leikki vaan karkasi käsistä.
Uskottelin,
että siun takii mie tätä jaksan
siun ansiosta jaksan olla.
Ajattelin et sie oot se joka osaa parsia miun elämän kasaan.
Uskoin, luulin että välitän oikeasti.
Mutta kun lopussa,
sinä yönä siellä rappukäytävässä
kun välittäminen mitattiin
silloin en itkeny edes siun takias.
Itkin koska minuun sattui ja pelotti,
en koska miun rakkaus olis rikottu
en siksi että olisin pettynyt meihin.
Sen jälkeen ei kyyneltäkään.
Opin miekin jotain.
Sen että osaan valehdella itselleni.
Ja muille.
Siulle.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
