Ilmojen hyvien henkien kuningatar

Aamun ensimmäinen encore
                    sulaa kiinni taivaaseen.
Tuulet asettuvat
                 hellästi istumapaikoilleen.
Aavistus kesästä
värjöttelee vielä alastomassa maisemassa.

Täytät sen kuitenkin pian katseellasi,
empaattisuudellasi
palautat elämän vaivattomuuden.

            Ja niin on hyvä.

On hyväksyttävä haalistuminen,
kuinka vuodet linkoaa kehoa.
On otettava selkäreppuun hitaus,
kuinka mielesi tahtookaan vielä vaeltaa.

Vetäydyt lähemmäksi
kohti kutkuttavaa etiäistä,
joka usein toistuu, joskus ehkä pelottaa.
Se tuoksuu kodilta.

Et enää nuku, uneksit metsän kirjasta,
ruohouniversumista
täynnä ihastuttavia festivaaleja.

Janoat
järven selkää nikamineen,
tunturin huippua,
kaivajan paluuta kultahippuineen.

Tänään todellisuus
on liikkeellä onnellisten tuulten korjaamina.
Se taipuu tahtosi mukaan kuin lujinkin rauta.
On vain luotettava kevääseen.

Sinäkin nouset jo kohti aurinkoa.