Muistijäljet (RAP) (Apulanta alkuperäinen)

Kaupungin äänii en täällä mä kuule
Lähes teipataan kiinni mun huulet
Psykoosi niin jumalallinen tila et ite
Universumi tekee musta aina pilaa

Tilannu en tätä, mut mulle tuli hätä
Kun 5x24 olin ilman yötä, tein kai työtä
Mut ei mitään hyötyä, aina vaan tullaan lyömään lyötyä
Sinä siellä pohjalla mutta päällimmäisenä
tuntuu ettei pohjaa oo koko minun säkissä
Ei ole kuolemaa vaan uudestisyntymistä
Joten vie liekkis pois mä oon syntyny meristä

kerto:


Sun kädessä on maailma jossa mua valetaan savesta
Mut mä oon kalpeempi syntyny aaveesta
Kuulu en ees helvettiin, taivaastakin pois potkaistiin
Vain täällä sinä kuulut mun muistiin
Vaik jäljet hotkaistiin


Ja annahan mä kerron:

Millasta on sellanenkaan elämä
Kun on oman varjonsakin pelkäämä
Käämi joka kestää vaik silmät verestää
Yhä typerämpää äijää löytää vierestään
Ei kukaan mua sytytä, ei anna edes kipinää
Miks mun pitää olla tääl, ei oo mulle ketään jäljellä
Ymmärtäjää joka turvais mun tunnetilat
Pitää mua fyysisesti kiinni joka alkuilta
Nelisuuntaristey sun tiellä kapealla
Mä olen jalankulkija naamal apealla
En valitse suuntaa vaan risteykses ympyrää
Tuun aivan varmasti ikuisesti kiertämään
Alkaa hiertämään ku rupee sietämään
Kaiken mitä mulle käy en rupee kieltämään



Mut sun kädessäs on sun maailma, johon en
tahdo kuulua, vie sun muistijälkes jonnekin.
Jollekin joka sen kadottaa, ettei aina uudestaan
Psykoosi valtais minun maailmaa
Mä olen sulle vaan ilmaa, pelkkää ilmaa



Onhan se kiduttajan mukava mua hengittää
Satuloida valmiiks mut unohtaa ain kengittää
Oinas ei ees sarvellaan voi tätä rapuu taltuttaa
Koiran ilman naarasta ei pääse valtakuntaan
Nollaneljänollaneljä yks ysi kasikasi
Yhtälökä mahdoton suhteellisuusteoriaksi
Maailmaa sanottava, janoisia janottava
Vuoroansa jonottava, lopun elämää odottava
Antakaa nyt ihmiset ees lopun elämää odottavan
Elää ihan rauhas, vaik siel pohjas haudan
Mut niin kai se on et joutuu odottaa ja kauan.