Suoraan Kuutamoon

Ja niin tulin minä, vuosien jälkeen tälle samalle sivulle
Joka antoi niin paljon jo silloin aikoinaan nuorelle minulle
En ole kaatunut vaikka huojuin monesti
En ole maatunut vaikka synnyin uusiksi
Tuuliksi purjeilleni puhalteli pauhut
Elämässä sisältönä enimmäkseen kauhu
Laulujen laulu tuo raamatun kirja
On minulle yhtä kuin rakkaustarina
Narinaa en kuule, huutakoon tuulet
Korvaani koskettakoon sinun huules

Sylisi myötä jäin katsomaan yötä
Seuraava päivä niin paljon on työtä
Syötä mitä syötät, olen niin täynnä
Etten mä kutsuilles kohta enää lennä
Mennä mun täytyy on niin palava tieni
Metsässä se ainoa kärpässieni.
Illuusiot avasi, teki musta shamaanin
Kokeilla en aio meditoiden silmäni avasin
Tavasin ja työstin, chakrani mä ryöstin
Itseni solidaarisuuttani mä eristin

Heiluttelen korttejani tuulissa maailman
Sain mä sulta siihen rakkauden suurimman
Muurin rakensit, mä sen pois nakersin
Pitkät päivät yksinäni sitä pakersin.
Voivotin ja vaikeroin vaikea vailla olla
Sinä kun tunnut paahtavan karkuun aina satanolla.
Ole kerrankin se mies joka minuun pystyy
Joka tullessani matalalla ottaa ja tykästyy
Nykäisin viel kerran ettei tarvi tämän herran
Miettii missä mennään, kun kuuhun lennellään
Kannella sut tapasin, asioita tavasin
Syliisi kiedoit kovaa, täysil mua halasit
Palasit matkoiltasi ajoissa ja ainoaan aikaan
Rakastuin mä erakkoon ja sen tuomaan taikaan
Mitä saikaan tehtyä minun pihapiirissäni
Kyyneleen yhden vuodatettua jäisistä silmistäni

Se kerta olkoon ainoa, ei turhaa painoa
Naiseutta ei vainoa, ei toisillemme kainoja.
Rakastetaan rouheasti riskillä riettaiseksi
Runoillaan rukoilemalla rakkaus riekaleiksi
Ristitään rievut, rienataan rouheaksi
Rehvastellaan rukoiltuamme raha rakeaksi.

Ei me tarvita mitään tuosta kun toisemme meillä  jo on
Katsotaan samasta makuupussista suoraan kuutamoon.