Kesän viimeiset

Sä kysyit, miksi hymyilen.
En muistanut tätä hetkeä elämässäni,
muistin vain eilisen.

Eilen en tiennyt, en halunnut tiedostaa,
että se oli viimeinen kerta.
Voitaisiinko viivyttää vielä?
Jäädä lakanoihin,
peittolinnan suojiin.

Tilattiin wolttia himaan,
ja me vaan maattiin,
ei puhuttu elämistä, ammateista.
Oli vain kauneus.
Oli vain puhtaus.

Siksi mä hymyilin,
kun muistin sen:
disneyprinsessan olon, kun rakastuu.
Mutta olisitko edes halunnut jatkaa?

Taivuta aikaa, vielä vähän.
Herää uneen,
uneen jossa emme satuttaneet toisiamme.
Pidän itseni kasassa, teen sen sun takia,
jos vielä joskus nähtäis.

Terveisin,
poika, joka kaatoi bisset päällensä
ja sua nauratti.