Pitkin Porthaninkatua, sinä ja minä,
tanssien kuin askel pehmeyden.
Vaelsimme käsi kädessä
läpi syyskuisen Kallion,
kadut kellastuivat lehtien alla.
Pengerpuistot ja kujat tarvoimme,
rakkauteni – päivieni aurinko,
iltojeni tähdet.
Älä päästä irti,
sanon sen suoraan,
en säästele sanojani.
Haluan olla kanssasi –
ilman suunnitelmaa, ilman tulevaisuutta.
Olkaamme tämä katoavaisuus,
muisto, tuo Porthaninkadun pätkä,
ikuisuutemme hetki,
jolloin rakastuin.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit