Sinä olit syksyni

Vaahteran lehdet värisevät tuulessa,
me kävelemme läpi kaupungin,
joka jo muuttuu talveksi.
Kuumailmapallo katoaa horisonttiin—
ja sinä sen mukana.

Ansaitsinko edes kosketuksesi,
katseesi, orastavan ihastuksesi?
Olin vääristynyt muoto,
vain varjo siitä, mitä etsit.
Sopimuksessamme ei ollut tilaa tunteille,
vain tavanomaista tutkiskelua
läpi harmaan syksyn.

Talven tullen ilta käy jo ehtoolle,
ja alat haihtua luotani.
Halusit ihmisen—
saitkin vain puolikkaan,
sekopäisen sinfonian,
jossa huilu säestää hirviöt uneen.

Valitsit tien,
jossa tunteet pidetään itsellään,
vain parhaat puolet näytetään.
Mutta minä—
minä en taivu todellisuuteen,
jossa en tiedä lempiruokaasi
tai kuka on lempiartistisi.

Haluan selvitä talvesta.
Haluan tuntea sinut kokonaan.
En olla puolikas,
vaan kokonaan sinun.

Kaiken kertoneena,
ihmisenä ihmiselle langenneena.
Pidä silmäsi avoinna—
ja tunnista kevään merkit.
Silloin synnyn uudelleen,
se samana,
joka kerran noihin silmiin ruskeisiin rakastui.